Vake-toiminnan ajankohtaista 2019

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2019 kaikille!

Valtakunnallisen kehittämistehtävän puitteissa järjestettävät kokoukset starttaavat tammikuussa koulutusyhteyshenkilöiden kokoontumisella Turussa. Kokouspäivä on 29.1 ja paikkana on Turun pääkirjaston Studio. Koulutustyöryhmän kokoonpano ja edellisen kokouksen muistio löytyvät työryhmän verkkosivuilta.

Helmikuussa on vuorossa vuoden ensimmäinen yhteinen kokous kokoonpanolla OKM/AVI/AKE/VAKE. Kokouspaikkana on Oodi ja päivämäärä 20.2. Asialistalle on jo tullutkin monia hyviä ideoita, kiitos niistä!

Vake on myös mukana Educa-messuilla, jotka järjestetään 25.- 26.1. Helsingin messukeskuksessa. Educa-messujen ohjelma ja näytteilleasettajat löytyvät messujen verkkosivuilta.

Ensi viikolla aloitamme työstämään yhteistyössä Kansalliskirjaston kanssa ns. kehittämispäivää, josta tiedotamme tarkemmin aiheen, ajankohdan ja paikan varmistuessa.

Kehittämispäivän teemaakin hieman sivuten, muutama sana tänään julkaistusta mielenkiintoisesta Sitran raportista, Heikot signaalit tulevaisuuden avartajina. Sitrahan on julkaissut jo useamman kerran listauksia ns. megatrendeistä. Heikot signaalit täydentävät Sitran visiotyötä ja haastavat ajattelemaan tulevaisuutta hieman eri tavalla. Julkaisu toimii myös työkirjana jokaiselle, joka haluaa oppia tunnistamaan näitä signaaleja esimerkiksi omassa ympäristössään. Julkaisusta löytyy myös selityksiä monille käsitteille, joita tulevaisuuskeskustelut usein vilisevät. Mikäli vaikkapa termit lohkoketju ja tranhumanisti ovat vieraita, kannatta lukaista Sitran julkaisu.

 

Läsinspirationsturné i Svenskfinland

Svenska samarbetsgruppen för utvecklingsuppdrag ordnade under hösten 2018 fortbildningsdagen ”Förmedla mera! Inspirationsturné med fokus på vuxnas läsande” på tre orter i Svenskfinland: Vasa, Helsingfors och Åbo. Programmet var till största delen det samma på de olika orterna, men en del presentationer hölls bara på en av orterna. Under dagarna presenterades program som olika bibliotek runt om i Svenskfinland ordnat för att inspirera vuxna (och tonåringar) till läsning.

Lätt, roligt och billigt

Gemensamt för de flesta av programmen som presenterades var att de har varit lätta, roliga och billiga att genomföra.  En del av programmen krävde ändå mycket planering. På flera bibliotek hade man också samarbetat med andra aktörer och tagit med målgruppen i planeringen. Många presentatörer poängterade att marknadsföringen är mycket viktig och att man inte bara ska utgå ifrån det som intresserar en själv. Det lönar sig också att göra tröskeln låg för deltagarna att delta och att bjuda på något, t.ex. kaffe och bulla.

Berörande dikter och livsöden

Patricia Bäckvik-Manngård från Närpes stadsbibliotek berättade om ett samarbete mellan biblioteket och gymnasiet i Närpes kring terapeutiskt skrivande. Patricia hade besökt skolan och hållit två lektioner för gymnasie-ettorna. Under den första lektionen hade hon med sig böcker som eleverna skulle få inspireras av, t.ex. ”Djur som ingen sett utom vi” av Linda Bondestam och Ulf Stark. Patricia berättade för eleverna om genrer inom poesin, skrivande som spegel, skrivande som språk och om att skrivandet kan ha en läkande kraft.

Under den andra lektionen fick eleverna sitta i ett ganska mörkt rum, med levande ljus och meditativ musik. Om de ville fick de skriva egna dikter, antingen inspirerade av böckerna de fått bekanta sig med eller utgående från sig själva. De som inte ville skriva, behövde inte göra det, utan kunde istället teckna eller bara sitta. De allra flesta valde ändå att skriva. Intressant var att de flesta pojkarna valde att skriva djupare dikter utgående från sig själva medan flickorna oftast utgick från böckerna. Eleverna skrev dikterna för sig själva, de lästes inte upp i klassen. De som ville fick ändå skicka dikterna till Patricia. Patricia läste upp tre mycket fina och berörande dikter: en dikt till en död pappa, en dikt som handlade om glädje över våren och livet och en dikt som handlade om känslor som måste gömmas tills man dör.

Keth Strömdahl från Askola bibliotek berättade om berättelsekaraoke och Storytelling i Askola kommunbibliotek. Berättelsekaraoke var ett projekt i samband med Finlands 100-årsjubileum, som ordnades på olika orter i Östra Nyland. Temat var de olika årtiondena under Finlands självständighet.  Under evenemangen delade deltagarna med sig av sina egna berättelser. Det här var en vidareutveckling av de  storytellingcirklar man haft i Askola bibliotek ända sedan 2012. Idén är att man träffas och berättar om sina minnen för varandra. Tröskeln att komma med är låg och man behöver inte anmäla sig på förhand. Vanligtvis deltar 15-20 personer (som inte alltid är de samma) som träffas var tredje torsdag.  De flesta som kommer är seniorer.

För några år sen hade man i Askola ett seminarium om händelserna i Östra Nyland år 1918 utgående från en ung kvinnas, Olga-Maria Helenius, historia. Släkten hade helt förtigit henne, men hennes brors dotterdotter hade nu fått reda på att hon gått med i det röda kvinnogardet i Mäntsälä som 18-åring i april 1918 och inte långt efter det blivit arkebuserad i Lahtis. I biblioteket har man också haft utställningen ”Matka lapsuuteen”.  För utställningen fotograferades människor födda under olika årtionden och de intervjuades om sin barndom,  för att få en bild över hur barndomen sett ut under olika årtionden.

Känslor i stunden

Karoline Berg från Helsingfors stadsbibliotek berättade om en Minnesvänlig ordverkstad för personer med minnessjukdomar. Meningen är att deltagarna arbetar med hur det känns just idag, genom att t.ex. läsa nya dikter, diskutera och skriva texter om saker som händer just nu. Biblioteket samarbetar med Helsingfors Alzheimerförening och ordverkstäderna hålls i föreningens utrymmen. Ordverkstäderna genomförs av ett arbetspar: en utomstående biblioterapiledare och en specialbiblioteksfunktionär med stor erfarenhet av arbete med personer med minnessjukdomar.  Planeringen av ordverkstäderna gjordes tillsammans med en grupp minnessjuka, som bl.a. fick bestämma tidpunkten för ordverkstäderna.

Karoline Berg. Foto: Susanne Ahlroth

Karoline Berg. Foto: Susanne Ahlroth

Locka med popcorn!

Johanna Häggblom från Nykarleby stadsbibliotek berättade om bibliotekets filmklubb för tonåringar. På biblioteket hade man funderat på hur man skulle kunna aktivera de tonåringar som besökte biblioteket på eftermiddagarna. Efter en studieresa till Sellobiblioteket i Esbo fick de idén att ordna en filmklubb och  ansökte och fick projektmedel från Regionförvaltningsverket. Biblioteket skaffade en bildskärm och en filmlicens för 460 euro från Viihdepalvelu. De filmer som man har avtal om med Viihdepalvelu får visas t.ex. via Netflix, oberoende om de ägs av bibliotek eller privat, men man får inte göra offentlig reklam för att filmen visas. Först samarbetade biblioteket med Arbis och erbjöd filmklubben som kurs, men ingen anmälde sig. Istället bestämde sig biblioteket för att ordna filmklubben i egen regi och besökte skolan. Där gjorde  man reklam med Starwars-tema på morgonsamlingen. Eleverna fick fylla i ett frågeformulär där de tillfrågades bl.a. om de ville vara med, vilken dag som passade och hurudana filmer de vill se. Dessutom informerades föräldrarna via Wilma. När det var dags för den första träffen dök ingen av de sex ungdomar som anmält intresse upp, men Johanna gav inte upp utan lockade med hjälp av popcorn hela tio ungdomar som befann sig på biblioteket att titta på filmen. Trots ett oturligt strömavbrott och problem med ljudet orkade alla ungdomar se hela filmen till slut och tre av pojkarna som varit med på den första träffen dök också upp på följande träff. På den träffen visades filmen Coraline och Johanna läste också upp stycken ur boken.

Filmklubbenreklam

Bild: Nykarleby stadsbibliotek

 Locka med kaffe! Litteraturfrukostar och novellkaféer

Mikaela Wickström på Nordisk kulturkontakt ordnar litteraturfrukostar, där idén är att bokprata för vuxna kring de böcker som nominerats för Nordiska rådets litteraturpris. Två frukostar ordnas på våren och tre på hösten på lördagsförmiddagar. Under varje träff behandlas de nominerade böckerna från ett nordiskt land: två vuxenböcker och två barn- eller ungdomsböcker.

Träffarna är en timme långa och tvåspråkiga om det kommer finskspråkiga deltagare.  Biblioteket bjuder på croissanter och kaffe.  Ingen anmälan behövs och det är en låg tröskel att delta, man behöver inte ha läst böckerna. Deltagarantalet har varit mellan 8 och 20. Varje träff kräver en hel del arbetstid, ca 20 timmar för att läsa böckerna, göra research och marknadsföra frukosten.

Mikaela Wickström berättar om litteraturfrukostar. Foto: Malin Barkelind

Mikaela Wickström berättar om litteraturfrukostar. Foto: Malin Barkelind

Susanna Söderholm berättade i Helsingfors och Anna Söderström berättade i Vasa om novellkaféerna som ordnas i Helsingfors stadsbibliotek. Novellkaféer ordnas både på svenska och finska. De svenskspråkiga novellkaféerna ordnas på tre bibliotek i Helsingfors, 3-4 gånger per termin på varje bibliotek. Idén var från början att kombinera högläsning med handarbete och det fanns garn och stickor till förfogande. I de svenska novellkaféerna har garnet och stickorna nu lämnats bort, men många lyssnare arbetar ändå med sina egna handarbeten. På träffarna bjuds det också på kaffe, te och en bullalängd eller dyl. Träffarna är ca 1,5 timme långa, men ofta kan de dra ut på tiden då deltagarna vill diskutera texterna och ibland också annat. På varje träff är det två läsare. Läsarna är antingen biblioteksanställda eller volontärer, som ställer upp utan annan ersättning än kaffe och bulla.

Texterna som man har läst har inte bara varit noveller, utan också t.ex. utdrag ur romaner, kåserier, sagor, bilderböcker, dikter och skådespel. Egentligen kan man läsa nästan vad som helst, men det är mycket viktigt att man provläser texterna högt i förväg för att se att innehållet och längden passar och att texten sitter rätt i mun och känns naturlig att läsa. För det mesta har man inte haft något speciellt tema, men t.ex. på våren hade biblioteken en träff med temat Zacharias Topelius. Novellkaféerna marknadsförs i pressen, radio, Facebook, via lokala föreningar och personliga inbjudningar.

För deltagarna är novellkaféerna kravlösa, man kan bara komma och lyssna och behöver inte prata om man inte vill. Ingen förhandsanmälan behövs. Normalt har det kommit 5-10 deltagare, som inte alltid är de samma. Deltagarna har tyckt om att få komma och lyssna, samtala och få tips om författare de inte hört om.

Öppet rum för Poesi

Johan Lindberg berättade om verksamheten vid Arbis bibliotek i Helsingfors. Biblioteket ordnar utställningar och mindre evenemang. Under hösten har biblioteket ordnat poesikvällar med titeln ”Öppet rum för poesi”, där man under ca 1,5 timme kan läsa sina favoritdikter för de andra, lyssna till dikter och bli bjuden på te och kex. De flesta som kommer är hängivna läsare, men det har också någon gång kommit sådana som inte läst så mycket dikter. Teman har varit t.ex. Bo Carpelan och Tua Forsström.

Anna Edgren. Foto: Susanne Ahlroth

Anna Edgren. Foto: Susanne Ahlroth

Ivriga läsvolontärer

Anna Edgren berättade om högläsning för vuxna i Åbo stadsbibliotek. I Åbo har man en gång i veckan haft högläsning för vuxna i bibliotekets rotunda som är ett öppet utrymme där man lätt kan komma och gå. Den som läst har antingen hört till bibliotekspersonalen eller varit en läsvolontär, som kommit utan ersättning. Det har varit väldigt många som har velat komma och läsa, mest män. Läsvolontärerna har en gemensam Facebook-grupp och träffas en gång per termin. Bokvalet är i princip fritt, men man ber läsarna att meddela valet i förväg, för att kunna marknadsföra och koordinera. Läsarna har läst  smakprov från romaner, noveller och poesi, vilket varit extra uppskattat. Mikrofon har behövts. De som kommit och lyssnat har mest varit pensionärer, men också arbetande och studerande och språkbadare. En målgrupp man inte tänkt på i förväg, men som hittade till lässtunderna var synskadade. Lyssnarna uppskattar att lyssna på gammal, hederlig högläsning, utan någon större show. Tröskeln att delta är låg, man behöver inte göra något själv som lyssnare. Eftersom läsningen sker i ett öppet utrymme kan man också ”smyglyssna” mellan hyllorna.

Bjud in mamma!

Catharina Latvala berättade om bokcirklar i Borgå stadsbibliotek. För flera år sedan ville man starta en bokcirkel i Borgå, som inte blev så lyckad, eftersom det på första träffen dök upp bara fyra deltagare, som sedan droppade av. Orsaken till det låga deltagarantalet kan ha varit pressmeddelandet som var långt och officiellt, böckerna som var för ”svåra” och teman som var tagna ur luften och utgick bara från vad ledarna själva var intresserade av. Hösten 2014 gjordes ändå ett nytt försök och den här gången gjorde man annorlunda: man bjöd in släkt och vänner (Catharina bjöd sin mamma), gjorde reklam på ställen med potentiella deltagare (t.ex. Marthaföreningen) och valde kända författare och böcker. Som första tema hade man Tove Jansson 100 år. Andra teman har varit Bortglömda damer i magasinet, Kvinnor och kontinenter och Förbjudna böcker. Nuförtiden är bokcirkeln så populär att deltagarna måste fråga efter lediga platser. Man tar med 10 deltagare. Under träffarna är kaffe och te obligatoriskt. Dessutom har man ofta med tilläggsmaterial som kartor, bilder och föremål. Bokcirklarna har varit roliga att ordna och kräver inte mycket pengar eller personalresurser. Det kan vara svårt att få tag på tillräckligt många svenska böcker, så ett praktiskt tips är att kolla om boken finns att fjärrlåna i tillräckligt många exemplar. I Borgå har det blivit ett programnummer att deltagarna kollar från vilket bibliotek deras böcker kommit!

Pauliina Sandberg. Foto: Susanne Ahlroth

Pauliina Sandberg. Foto: Susanne Ahlroth

Poppa upp och podcasta och bjud på godis!

Pauliina Sandberg från Åbo stadsbibliotek berättade om bibliotekets tipskiosk, Pop up-bibliotek och Radio Rotunda. Biblioteket har en tipskiosk: ett bord på ett centralt ställe i biblioteket där man ca en gång i månaden samlar material kring olika teman över material- och genregränser (faktaböcker, romaner, musik, filmer, osv.). Teman har varit t.ex. språkinlärning, barnuppfostran, husrenovering och nazism. 1-2 personer står vid tipskiosken under två timmar och försöker locka förbipasserande att diskutera böcker. I kiosken finns det också en godisskål för att locka folk. Idén är att skapa möten med låga trösklar. Tipskiosken används också av utomstående. Tipskiosken kräver inga stora förberedelser och man behöver inte ha läst alla böcker.

Biblioteket har också Pop-up verksamhet, då man söker sig utanför bibliotekets väggar. Fritidssektorn har en pop-up cykel som biblioteket använder sig av för att föra ut böcker till olika platser, som t.ex. Samppalinnas utebassäng. Man har också dykt upp på bussar och olika mässor och på två passagerarbåtar som trafikerar mellan Åbo centrum och Runsala. På båtarna kunde passagerarna låna och skaffa bibliotekskort. Bibliotekets egen DJ var också med! Böckerna man har med på Pop-up-tillfällena är lättare sommarläsning och böcker som handlar om Åbo.

Radio Rotunda är bibliotekets finskspråkiga litteraturpodcast som dras av två bibliotekarier som är väldigt belästa och vana att prata och skriva om litteratur. Programmen består av 20-30 minuters ledig och lugn diskussion kring litteratur. Om man vill starta en egen litteraturpodcast räcker det med att ha en smarttelefon. En mikrofon är en bra investering. Man kan använda sig av gratis verktyg som Soundcloud. Man ska också lyssna på andra podcasts, välja ett klatschigt namn och våga vara personlig, subjektiv och humoristisk.

Presentationerna hittar du på Regionförvaltningsverkets sidor

Tutustumiskäynnillä Varastokirjastossa

Kuopiossa sijaitsevan Varastokirjaston tehtävänä on vastaanottaa ja säilyttää suomalaisista kirjastoista siirrettävää aineistoa. Maailmanlaajuisesti Varastokirjasto on ollut toiminnassaan edelläkävijä, sillä se on maailman ensimmäinen varastokirjasto, jonka toiminta kattaa sekä tieteelliset, että yleiset kirjastot. Varastokirjaston kokoelmissa on lainattavaa aineistoa lähes 100 hyllykilometriä. Aineistoa löytyy yli sadalla kielellä, englanninkielistä aineistoa on eniten.

Suuri aineistomäärä on järjestetty hyllyihin numerus currens periaatteen mukaan, eli saapumisjärjestyksessä. Hyllytys saapumisjärjestyksen mukaan maksimoi tilan tehokkaan käytön. Varastokirjaston aineisto on kaikkien kirjastojen asiakkaiden käytössä. Tieteellisillä kirjastoilla on käytössä ns. yhteislainaus, eli Universal Borrowing, jolloin kirjastojen asiakkaat voivat tilata kirjalainoja suoraan Varastokirjastosta. Esimerkkinä vaikkapa Itä-Suomen yliopiston Finna-asiakasliittymä, jossa asiakas voi kohdistaa haun myös Varastokirjaston kokoelmaan.

Hyllyjärjestystä numerus currens – periaatteella järjestettynä. Kuvassa oikealla Matti Sarmela Helsingin kaupunginkirjastosta, Johanna Vesterinen ja Sirpa Janhonen Varastokirjastosta.

Varastokirjaston kokoelman näkymistä osana yleisten kirjastojen asiakasliittymiä pitäisi pohtia. Vaikka yhteislainausta ei toteuttaisikaan samalla mallilla kuin tieteellisissä kirjastoissa, jo kokoelman näkyminen yleisten kirjastojen asiakkaille laajentaisi saatavilla olevan kokoelman käsitettä huomattavasti. Erityisen merkittävän lisän tämä toisi pienten kirjastojen asiakkaille. Varastokirjastohan toimittaa aineiston maksutta tilaavaan kirjastoon. (Tilaava kirjasto sen sijaan perii usein kaukopalvelumaksun.) Lisäksi toimitusaika on lyhyt. Fyysisen aineiston saa noin vuorokaudessa, ja artikkelin saman päivän aikana. Saimme tutustumiskäyntimme aikana nähdä artikkelipyynnön toimituksen, joka oli tilaajalla muutaman minuutin sisällä.

Varastokirjasto on aloittanut pienessä määrin myös musiikkiaineiston varastoinnin. Esimerkiksi Vaski- ja Piki- kirjastot ovat lähettäneet musiikkiaineistoa Varastokirjastoon. Kyseisten kirjastojen kirjastojärjestelmiin on rakennettu ratkaisu, joka mahdollistaa myös siirrettävien aineistojen tietueiden siirron Varastokirjaston Vaari-Finnaan. Musiikin varastoinnista voi lukea lisää Musiikin varastointiselvityksestä.

Varastokirjasto vastaanottaa myös tutkijoita. Varsinaisia tutkijanhuoneita ei ole, mutta mahdollisuutta tutkimuksen tekoon kirjaston tiloissa voi kysellä Varastokirjastosta, http://www.varastokirjasto.fi/fi/ .

Tillsammans är vi mer – svenskt samarbete mellan regionerna

Den svenska samarbetsgruppen för de tvåspråkiga biblioteken med utvecklingsuppdrag och regionförvaltningsverket är ett gemensamt forum för utveckling och koordinering av svensk verksamhet. De tvåspråkiga regionala biblioteken är Borgå, Vasa och Åbo stadsbibliotek. Dessutom har det riksomfattande biblioteket Helsingfors stadsbibliotek representanter i gruppen.

Till det regionala uppdraget hör att på sitt område stöda utvecklingen av biblioteken och personalens kompetens och samarbeta med andra bibliotek. Eftersom regionförvaltningsverket har delvis samma uppgifter behövs det ett samarbetsforum. Gruppen ska alltså verka för att den svenskspråkiga personalens kompetens och bibliotekens svenskspråkiga verksamhet utvecklas både regionalt och nationellt.

Den svenska samarbetsgruppen består av Susanne Ahlroth (RFV), Karoline Berg (Helsingfors stadsbibliotek), Anneli Haapaharju (Vasa stadsbibliotek), Catharina Latvala och Jan Nyström (Borgå stadsbibliotek), Anna-Maria Malm (Biblioteken.fi) och Pauliina Sandberg (Åbo stadsbibliotek). Mandatperioden är till slutet av år 2019.

Mera information:

Text och foto: Susanne Ahlroth

Valtakunnallista koulutusyhteistyötä

Kokoonnuimme viime viikon torstaina Pasilan kirjastossa koulutusteeman ympärille. Kokoukseen osallistuivat AKE-kirjastoissa koulutuksia järjestävät henkilöt, AVI:n edustajat ja me valtakunnallista tehtävää hoitavat. Kuulimme aluksi AVI:n ajatuksia ja suunnitelmia vuoden 2019 koulutuksiin liittyen. Mielenkiintoisia ja tärkeitä teemoja on tarjolla taas ensi vuodeksikin. Jo perinteisten laki- ja hankepäivien lisäksi kannattaa huomioida esimerkiksi Tiedolla johtamisen – kokonaisuus, josta saa työkaluja vaikkapa toiminnan suunnittelun avuksi.

Lähdimme ryhmäkeskusteluin avaamaan päivän teemaa, eli osaamisen kehittämistä. Keskustelujen kautta syntyi monia hyviä ideoita, joita on tarkoitus yhdessä lähteä toteuttamaan ensi vuonna. Pyrkimyksenä on esimerkiksi suunnitella koulutuksia yhdessä, jakaa koulutusten järjestämiseen liittyvää tietoa, yhtenäistää koulutuspalautelomakkeet ja kerätä koulutustallenteet yhteiseen pankkiin. Monia muitakin hyviä ideoita syntyi. Niistä ja muusta päivän annista voi lukea tarkemmin kokousmuistiosta.

Ryhmän tehtävä on haastava. Osaamisen kehittäminen on jo teemana laaja ja tehtävää ei helpota se, että toimintakenttänä on kymmenen erilaista aluetta (yhdeksän + pääkaupunkiseutu). Haasteista huolimatta yhteistyö lähti vauhdikkaasti liikkeelle. Koulutustyöryhmän jäsenien asiantuntemus ja innokkuus jakaa osaamista ja tietoa kaikkien käyttöön tulee varmasti tuottamaan tuloksia.

Ja vielä vinkki kaikille oman ammattitaidon kehittämisestä kiinnostuneille, sekä jatkoksi edelliseen postaukseen. Kirjastoseuralla on parasta aikaa meneillään haku mentorointiohjelmaan. 

Mentorointikokemuksia

Lapin aluehallintovirasto käynnisti viime vuonna mentorointihankkeen, jossa lähdettiin kokeilemaan osaamisen kehittämistä hieman erilaisin menetelmin, kuin mitä perinteisesti on alallamme käytössä. Osaamisen kehittämiseen haluttiin löytää vaikuttavampia ja räätälöidympiä malleja. Lapin alueelta ilmoittautui mukaan kaksi mentoroitavaa, Mari ja Mikko, ja Saara ja minä lupauduimme mentoreiksi. Mentorointiparien vetäjäksi lähti Antti, Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.

Mentorointi käynnistettiin yhteisellä tapaamisella syyskuun alussa Helsingissä. Kaikkiaan yhteisiä tapaamiskertoja oli prosessin aikana kolme. Lisäksi pidimme yhteyttä Skypen välityksellä. Mentori ja aktori tapasivat näiden yhteisten tapaamisten lisäksi sekä kasvokkain, että Skypen välityksellä tietyin sovituin väliajoin. Mentorointiprosessi kesti kaikkiaan yhdeksän kuukautta.

Mentorointiprosessin alussa ajatuskuplia puhaltamassa…

Mentorointiprosessin aluksi kirjattiin yhdessä sovitut tavoitteet ja tavat, joilla seurataan prosessin etenemistä. Sekä aktoreille, että mentoreille selvennettiin myös omaa roolia, ja annettiin tukimateriaalia alkavaan tehtävään. Aikataulutimme myös heti aluksi prosessin vaiheet ja tapaamisten ajankohdat.

Yhdeksän kuukauden aikana ehtii tapahtua kuitenkin monenlaista. Marin ja minun tavoite esimerkiksi laajeni prosessin aikana alkuperäisestä suunnitelmasta suurempaan kokonaisuuteen. Mentoroinnin kannalta haasteellisinta oli aikapula. Molemmilla oli omassa työssään kiirettä, ja lisäksi molempien työtehtävät myös muuttuivat prosessin aikana, millä luonnollisesti oli myös vaikutusta mentorointiin.

Kun Satu keväällä 2017 kysyi halukkuuttani lähteä mukaan mentoriksi, pohdin asiaa pitkään. Sitoutuminen lähes vuoden kestävään kokeiluun mietitytti. Näin jälkikäteen voin sanoa, että mukaan lähteminen kannatti. Kävimme lukuisia mielenkiintoisia keskusteluja yhteisissä tapaamisissa, joissa pohdimme niin mentorointiin, kuin myös laajemmin työhön liittyviä teemoja. Marin kanssa kävimme niin ikään monia keskusteluja mentorointiaiheemme lisäksi myös muista kirjastoalaan liittyvistä ajankohtaisista asioista. Mentorille prosessi antoi pohdinnan aihetta omien toimintatapojensa suhteen. Vaikeaa oli esimerkiksi välillä pitäytyä mentorin roolissa. Mentorinhan ei ole tarkoitus tarjota omia ratkaisumallejaan mentoroitavalle, vaan tukea hänen omaa toimintaansa ratkaisujen löytämiseksi.

Mentorointi on hyvä tapa jakaa osaamista ja sen toivoisi lisääntyvän alallamme. Pitkien mentorointiohjelmien tilalle voisi kokeilla myös lyhytkestoisempia malleja. Tavoitteesta riippuen myös muutaman kuukauden mentorointikokeilut voisivat olla riittäviä, ja madaltaa kynnystä lähteä mukaan. Perinteisiin koulutuspäiviin verrattuna mentoroinnilla saavutetaan syvempää oppimista, ja koko prosessi on luonnollisesti huomattavasti vuorovaikutteisempi. Mentoroinnilla kasvatetaan myös verkostoja, joilla on iso merkitys koko alan osaamisen ja kehittymisen kannalta.

Satu Ihanamäen juttu mentoroinnista löytyy Kirjastolehden blogista:

http://suomenkirjastoseura.fi/artikkelit/osaamisen-kehittamista-mentoroinnin-keinoin/

Osaamisen ja palvelujen kehittämistä Espoossa

Kävimme eilen Päivin kanssa tapaamassa Oili Sivulaa Ison Omenan palvelutorilla. Moni on varmaan jo käynytkin tutustumassa palvelutorin toimintaan. Lyhykäisesti kyseessä on siis palvelukonsepti, jossa julkisia palveluita on keskitetty yhteen toimipisteeseen asioinnin helpottamiseksi. Palvelutorilta löytyy kirjastopalvelujen lisäksi esimerkiksi neuvola, nuorisopalvelut, Kela ja terveysasema. Kirjaston palveluvalikoima on myös monipuolinen. Palvelutorilta löytyy mm. Stage, pajatoimintaa ompelukoneista puutyöverstaaseen, musiikkistudio ja soittohuone, mutta näiden lisäksi tarjolla on myös esimerkiksi hiljaista tilaa.

Espoon kirjasto on ollut monessa toiminnassa edelläkävijä. Halusimmekin kuulla, miten ideat ja palvelut heillä syntyvät, ja miten henkilöstön osaamista kehitetään tällaisessa, ei ehkä niin perinteisessä kirjastoympäristössä. Mielikuvissa Espoon kirjastoon liittyy myös kiinteästi kaksi palvelukokonaisuutta; monikulttuurisuustyö ja nuorten kirjastopalvelut. Näistä kuulimme myös lisää käyntimme yhteydessä.

Sunniva Drake valotti meille Espoon kirjaston monikulttuurisuustyötä, jota on tehty, ja tehdään monella eri tavalla. Palveluihin kuuluvat mm. kielikahvilat, cv-klinikat, asiointipalvelut, suorarekrytointitilaisuudet ja jopa suurlähetystövierailut. Monikulttuurisuus näkyy myös kirjaston rekrytoinneissa.

Nuorten kirjastopalveluja Espoossa aloitettiin kehittämään aktiivisesti kauppakeskuskirjastojen tulon myötä. Nuorten tulo kirjastoihin tarkoitti alussa ääntä ja häiriöitäkin. Tilannetta lähdettiin ratkomaan tarjoamalla nuorille kohdennettuja palveluja. Tällä hetkellä yhteistyötä tehdään esimerkiksi nuorisotoimen kanssa. Uudeksi kohderyhmäksi on havaittu nuoret, jotka eivät enää kuuluu lasten kirjastopalvelujen piiriin, mutta ovat kuitenkin liian nuoria varsinaisiin nuorille suunnattuihin kirjastopalveluihin, eli puhutaan ns. väliryhmästä.

Miten Espoossa sitten toteutetaan sitä alussa mainittua osaamisen kehittämistä? Ensinnäkin kirjastossa pyritään huomioimaan ja ottamaan käyttöön henkilökunnan vahvuudet. Kokeilla saa, ja saa myös erehtyä ja epäonnistuakin. Palveluja ja toimintaa kehittää koko henkilökunta. Palvelujen tarve lähtee asiakkaista ja yhteiskunnassa tapahtuvista muutoksista, joihin reagoidaan tarvittaessa nopeastikin. Se mikä pysyy, ja mikä on pohjana kaikelle työlle, ovat kirjaston arvot: sivistys, rohkeus ja yhteiskuntavastuu.

Espoossa on käytössä työkierto. Tavoitteena on, että koko henkilökunta kiertää, mutta varsinkin esimiesten työkiertoa on toteutettu aktiivisesti. Pedagogisia taitoja pidetään tärkeinä, ne ovat osana jokaisen työnkuvaa. Kirjastossa kannustetaan oppimaan, mutta myös kaupunkitasolla oppimista tuetaan esimerkiksi stipendikukkarolla, joka tarkoittaa sitä, että henkilöstön on mahdollista saada rahallista tukea omalla ajalla tapahtuvaan työtä tukevaan kouluttautumiseen.

Espoon kirjaston mutkaton tapa toimia ja omaksua uutta tekee vaikutuksen. Useinhan tässä arjen ja byrokratian keskellä käy niin, että hyvä idea hukkuu jonnekin matkan varrelle. Tie ideasta toteutukseen on aivan liian usein turhan pitkä. Suunnitteluakin toki tarvitaan, mutta suunnitteluvaihe usein venyy. Ja sitten lopulta siinä vaiheessa, kun ja jos päästään toteutukseen asti, on matkaväsymys jo iskenyt, ainakin osalle meistä…

Koordinaattoripäivän yhteenvetoa

Alueellista kehittämistehtävää hoitavien kirjastojen koordinaattorit kokoontuivat Pasilaan yhteisen kehittämispäivän merkeissä 6.9. Koordinaattori- nimeke tosin on hieman harhaanjohtava, koska moni alueellisen kehittämistehtävän parissa työskentelevä hoitaa tehtäväänsä aivan eri nimekkeellä, kuten esimerkiksi informaatikkona, palvelupäällikkönä tai suunnittelijana.

Aamupäivän ohjelma koostui esityksistä, joiden aiheina olivat etälähetykset, kansainvälinen viestintä, monikielisen kirjaston palvelut, yleisten kirjastojen tulevaisuus ja digitaalisen syrjäytymisen estäminen Helsingin kaupunginkirjaston hankkeessa.

Etälähetyksistä alustivat Riitta Taarasti Kirjastokaistalta ja Teemu Kokkonen Kansalliskirjastosta. Kirjastot olivat lähettäneet myös ennakkokysymyksiä Riitalle ja Teemulle. Riitta nosti kysymysten pohjalta esille mm. seuraavia asioita; etälähetyksistä on hyvä tiedottaa hyvissä ajoin, eikä kannata pelätä sitä, että etälähetykset rajoittaisivat paikalle tulijoiden määrää. Luentotyyppiset tilaisuudet sopivat hyvin etälähetettäväksi, sen sijaan keskustelutilaisuudet voivat olla ongelmallisia. Kuvauslupa-asiat on hyvä hoitaa hyvissä ajoin etukäteen. Huippuluennoitsijoiden kanssa on aina sovittava kuvauksesta, samoin jos lähetyksissä on lapsia, kuvauslupa pitää aina kysyä.

Teemu kertoi, että Kansalliskirjasto käyttää etälähetyksiin pääasiassa Adobe Connect Pro – ohjelmaa. Adobeen on päädytty mm. sen vuoksi, että katsojan ei tarvitse asentaa omalle koneelleen mitään ohjelmia, lähetykset toimivat hyvin myös mobiililaitteilla ja vuorovaikutteisuus toteutuu Adobella hyvin. Suurimmissa tapahtumissa käytetään myös Youtube-streamausta. Kansalliskirjastossa kaikkiin etälähetyksiin pyydetään ilmoittautuminen ja myös palautteet kerätään systemaattisesti. Tämä helpottaa mm. tilaisuuksien tilastoinnissa ja antaa tärkeää tietoa tapahtuman järjestäjille. Teemu painotti myös sitä, että etälähetyksissä tekniikka on osa toteutusta. Tärkeää on myös lähetyksiin valmistautuminen, esimerkiksi etäosallistujille annettavat selkeät ohjeet ja yhteystiedot, mahdollisten ongelmatilanteiden varalta. Järjestäjän tulee huomioida kaikissa tilanteissa myös etäosallistujat.

Antti Sauli kertoi kansainvälisen viestinnän kuulumiset. Kansainvälinen tiimi on osa Helsingin kaupunginkirjaston toimintaa ja siinä työskentelevät Lotta Muurinen ja Antti Sauli. Kansainvälisen viestinnän tavoitteena on viestiä Suomen kirjastoista ja kirjastolaitoksesta ulkomaille, sekä tuoda ulkomailta viestiä Suomen kirjastokentälle. Tekeillä on myös teemapaketteja eri aiheista, esim. digitaalisuudesta, eri asiakasryhmien palveluista ja lukemisen edistämisestä. Alueilta toivotaan hyviä esimerkkejä eri palveluista ja projekteista, sekä ideoita siitä, mitä viestiä alueilta toivotaan välitettäväksi muualle maailmaan. Mikäli mielessä on ajatuksia aiheeseen liittyen, niin kannattaa olla yhteydessä Anttiin ja Lottaan.

Eeva Pilviö kertoi monikielisen kirjaston palveluista. Monikielinen kirjasto on OKM:n tukemaa toimintaa. Kokoelma sijaitsee Pasilan kirjastossa ja sisältää 21 000 nimekettä. Aineistoa voi tilata kaikkiin kirjastoihin Suomessa. Aineistoa löytyy n. 80 kielellä ja kirjojen lisäksi kokoelma sisältää myös lehtiä, musiikkia ja elokuvia. Suurimmat kokoelmat ovat arabian, kiinan ja somalin-kielisiä. Kirjasto voi saada siirtokokoelman lainaksi 3- 4 kuukauden ajaksi ja lainoja voi uusia.

Kirjastojen ulkopuolinen puhujavieraamme oli tohtoriopiskelija Morgan Shaw Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta. Morganin tutkimuskohteita ovat kestävän kehityksen liikenneratkaisut ja teknologian rooli yhteiskunnassa. Morganilla on myös taustaa kirjastomaailmasta. Hän on tutkinut mm. eurooppalaisten talousalan oppilaitosten kirjastojen tulevaisuutta.

Morganin esityksen runkona oli neljä kysymystä. Miten tulevaisuutta voidaan tutkia? Mikä on yleinen kirjasto? Millaisia muutoksia tulee tapahtumaan yleisten kirjastojen toimintaympäristössä? Miten yleisten kirjastojen rooli muuttuu tulevaisuudessa?

Ja sitten tiivis yhteenveto vastauksista…Tulevaisuuden suhteen ei ole olemassa faktoja, eikä mikään ole täysin ennalta määrättyä. Sekä yksilön, että yhteisöjen toiminta vaikuttaa siihen, millainen tulevaisuudesta tulee muodostumaan. Tulevaisuuden tutkimus pyrkii muodostamaan kokonaisvaltaisen näkökulman siitä, millainen tulevaisuus on odotettavissa. Kysymystä numero kaksi, mikä on yleinen kirjasto, Morgan lähti mielenkiintoisesti havainnollistamaan kirjasto – termin selityksillä. Vertailuna oli Oxford English Dictionaryn ja Wikipedian kuvailut kirjasto –käsitteestä. OED kuvaili kirjaston ainoastaan kirjojen kautta. Kirjasto on julkinen instituutio, jossa on kokoelma kirjoja. Wikipedian selitys kirjastolle oli aivan toinen. Sen mukaan, kirjastossa on mm. laaja kokoelma aineistoa ja ammattitaitoinen henkilökunta neuvomassa ja järjestämässä tietoa, sekä tulkitsemassa tiedontarpeita. Kirjasto tarjoaa kansalaisten käyttöön sekä hiljaisia tiloja, että tiloja yhteistoimintaan. Kirjasto tarjoaa pääsyn elektroniseen aineistoon ja verkkopalveluihin, ja ulottaa siten kirjaston palvelut seinien ulkopuolelle. Kirjastot ovat yhteisönsä keskuksia ja niissä tuetaan elinikäistä oppimista. Kirjastot tukevat kansalaisyhteiskuntaa ja huomioivat vähemmistöjen oikeudet. Vaikka tämä oli hyvin tiivistetty ja lyhennetty versio Wikipedian tekstistä, niin voiko vielä selvemmin tuoda esille kirjastojen roolin laajentumista ja muuttumista?

Kirjaston toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset vaikuttavat väistämättä myös kirjastoon. Suuria muutostrendejä ympäristössä ovat mm. globalisaatio, demografiset muutokset, teknologiset muutokset, kuten tekoäly, digitalisaatio, oppimis- ja koulutusympäristön muutokset, taloudessa tapahtuvat muutokset, urbanisaatio, polarisoituminen, arvojen ja arvostusten muutos, ilmastonmuutos ja muuttuvat työtavat ja työvälineet. Jokainen näistä osioista on sisällöltään laaja, ja niiden vaikutukset yhteiskuntaan moninaiset.

Ja entä sitten kirjastojen rooli tässä muuttuvassa maailmassa? Tehtävät ja mahdollisuudet olivat lähes hengästyttävää kuunneltavaa. Joudun nyt karkeasti nostamaan vain pääkohdat esiin, jotta teksti pysyisi edes joissain rajoissa… Kaikki edellä olevat ympäristön muutokset tulevat siis todennäköisesti jollain tavalla näkymään myös kirjastojen toiminnassa. Oppimisen tavat muuttuvat nykyisestä kuunteluun ja lukemiseen perustuvasta mallista kokemuspohjaiseen oppimiseen. Kirjastotkin muuttuvat samalla paikoiksi, joissa mahdollistetaan yhdessä tekeminen ja yhdessä oppiminen. Kirjastot tarjoavat välineitä tiedon tuotantoon, esimerkiksi erilaisia teknologisia ratkaisuja, kuten robotiikkaa, tai osaamisen välineitä, kuten vaikkapa koodausta.

Kirjaston tiedonhankinnan opastus muuttuu kohti tiedonhallinnan opastamista. Oleellista tulevaisuudessa ei ole se, osaako asiakas hakea tietoa kirjastojärjestelmästä, tai erilaisista tietokannoista. Tärkeämpää on välittää ymmärrystä koko siitä ekosysteemistä, missä tieto liikkuu, sekä lisätä kansalaisten ymmärrystä oman henkilökohtaisen tietonsa hallintaan. Kirjastojen on tärkeää myös ymmärtää tekoälyn mahdollisuudet ja hyödyntää niitä toiminnoissaan. Kirjastojen tulee toimia myös demokratian edistäjinä ja luotettavan tiedon välittäjänä. Kirjastoilla voi olla rooli myös vaihdantataloudessa.

Pystymmekö vastaamaan näihin tulevaisuuden muutoksiin, samalla kuitenkin säilyttäen myös sitä ydintä, joka on toimintamme pohja? Yksi asia Morganin esityksestä kuitenkin tuli selkeästi ilmi. Henkilökunta on edelleen tärkeä osa koko toimintaa, henkilökunnan rooli tulee vain muuttumaan ympäristön muutoksen mukana.

Helsingin kaupunginkirjaston digitaalisen syrjäytymisen ehkäisy –hankkeesta kertoivat Miikka Auer, Katja Jokiniemi ja Tomas Lamas. Kaupunki on myöntänyt kirjastolle 100 000 euron erillismäärähän hankkeen toteuttamiseen. Hankkeen painotus on henkilökunnan koulutuksessa ja hanke koostuu neljästä toimenpidekokonaisuudesta. Kokonaisuudet ovat asiakaspalveluhenkilökunnan taitotason nosto, joka tapahtuu kirjastoihin jalkautuvana toimintana, ja on asiakaspalvelussa toimiville pakollinen. Muita osia ovat sähköisen asioinnin osaamisen tukeminen, e-aineistojen opastus asiakkaille ja henkilökunnalle, sekä tulevaisuuden arjen osaaminen.

Aamupäivän jälkeen jatkoimme päivää kirjastojen ajankohtaisilla kuulumisilla. AKE-alueet ovat sekä kooltaan, että rakenteeltaan erilaisia. Kaikilla alueilla on lähdetty tutustumaan alueen kirjastoihin ja rakentamaan yhteistyötä. Suurin osa alueista on tehnyt osaamistarvekartoituksia omalla alueellaan ja kartoittanut samalla myös alueen kirjastojen erityisosaamista, sekä osaamisvajeita. Koulutukset ovat kaikilla toiminnassa jo koko AKE-alueen kattavina, ja etälähetyksiä on hyödynnetty koulutusten osana. Myös vertaisoppimista ja työntekijävaihtoa on kokeiltu.

Lopuksi keskustelimme vielä lyhyesti päivästä kokonaisuudessaan, sekä alustavasti vuoden 2019 suunnitelmista. Vuosi 2018 on mennyt kaikkien osalta vielä harjoittelun merkeissä. Ensi vuodeksi pyrimme löytämään toimivat tavat myös yhteisille kokouksille. Nämä ns. koordinaattorikokoukset jatkuvat hieman erilaisissa merkeissä ensi vuonna. Kokeilemme todennäköisesti mallia, jossa yksi tai useampi AKE-kirjasto yhdessä järjestävät kokouksen. VAKE puolestaan keskittyy teemoitettuihin kokouksiin. Lisäksi otamme käyttöön säännölliset webinaarit, esim. kerran kuukaudessa.

Taustaa

Vuoden 2018 alusta voimaan tullut lainsäädäntö muutti kirjastojen toimintakenttää siten, että valtakunnallisella ja alueellisella kehittämistehtävällä korvattiin vanha keskus- ja maakuntakirjastojärjestelmä. Tehtävän mukaisesti Kirjastot.fi -sivustolle luotiin Kirjastot ja kehittäminen  -osio, joka kokoaa yhteen kaikkea kehittämistoimintaan liittyvää tiedotusta. Olemassa oleva sivusto ei kuitenkaan vastaa kaikkiin tiedotustarpeisiin. Tarvetta on myös kevyemmälle ja joustavammalle foorumille ja tähän tarpeeseen syntyi tämä blogi. Eri alueille on jo syntynyt paikallisia viestintäkanavia, jotka ovat ansiokaasti totetuttaneet oman alueensa viestintätehtävää. Valtakunnallisella tasolla samantyyppistä tiedotuskanavaa ei tähän mennessä ole ollut.

Täällä blogin taustalla meitä pääasiallisia kirjoittajia on kolme, ja meistä jokaisella on varmasti hieman erilainen näkökulma asioihin. Itse tulen viestimään niin kokouksista, kuin koulutuksistakin, ja pyrin myös nostamaan esille sellaisia asioita ja teemoja, jotka koen mielenkiintoisiksi ja huomion arvoisiksi. Tiedotan ja viestin tämän kanavan kautta luonnollisesti myös suoraan kehittämistehtävään liittyvistä asioista. Sähköpostirumban keskellä tuntuu helpottavalta, että tiedotusta voi myös tehdä jonkin muun välineen kuin sähköpostin kautta.

Kirjastopalveluiden kehittämistä tapahtuu jokaisessa kirjastossa, tai ainakin pitäisi tapahtua. Jokaisella meistähän on vastuu ja tarve arvioida ainakin oman työnsä sisältöä ja työn tekemisen tapojaan. Vierastan itse ajatusta siitä, että kehittäminen olisi jokin ns. normaalista työstä irrallaan oleva osio, jota tehdään projektiluontoisesti, ja kun projekti on ohi, palataan “normaaliin arkeen.” Isommilla hankkeilla ja projekteilla toki tehdään suurempia muutoksia ja uusia avauksia, mutta myös pienet ideat voivat olla merkittäviä etappeja palveluiden ja työn kehittämisen polulla. Ja jakamalla näitä ideoita, ajatuksia ja visioita, teemme yhdessä entistä parempia palveluja.