IFLA WLIC 2019 Ateena

Teksti ja kuvat Tuomas Aitonurmi

Osallistuin IFLA WLIC -konferenssiin ensimmäistä kertaa Ateenassa 2019, ja kerron tässä tekstissä konferenssiviikkoni pääkohdat tapahtumajärjestyksessä.

Akropolis

Saavumme paikalle perjantai-iltana. Ennen konferenssin virallista alkua olen turisti. Syön hyvin, ihmettelen kaupunkia, epätodellisen näköisiä kukkuloita ja yölläkin huokuvaa lämpöä. Lauantaina aamupäivällä käyn Akropoliilla ja otan häkellyksissäni varmaan sata kuvaa. Käyn Akropoliin museossa ja kuvaan vähän lisää. Syön Plakan alueella mainion lounaan, sitten menen ydinkeskustassa sijaitsevalle hotellille viilentymään. Illalla on Nordic Caucus, pohjoismainen tapaaminen, jonka Suomen kirjastoseura tällä kertaa järjestää. Se on minun osaltani konferenssin startti. Kirjoitan ensimmäisen pätkän tätä tekstiä odotellessani metroa keskusaukio Syntagmalta konferenssikeskus Megaronille; vuorovälit ovat pidemmät kuin metroissa yleensä.

Koska olemme Ateenassa, länsimaisen demokratian alkulähteillä, ajatukset luonnollisesti etsiytyvät kirjastojen demokratiatyöhön muuttuvassa maailmassa. Tämä tulee esiin myös puheessa, jonka Suomen kirjastoseuran varapuheenjohtaja Juha Manninen pitää Nordic Caucusin alussa. Tapaaminen sopii mainiosti sen kartoittamiseen, keitä suomalaisia kollegoja paikalle on toistaiseksi saapunut. 

Sunnuntaiaamun IFLA-ensikertalaisten session jälkeen keskustelen turkulaisen kollegan kanssa, ja tapaan mm. Viron kansalliskirjaston työntekijän, joka kertoo virolaisten nuorten kirjastolaisten verkostosta ja kannustaa innostuneena meitä perustamaan vastaavan Suomeen. Keskustelua aiheesta jatketaan myös Kirjastoseuran edustajien kanssa ja ideaa pidetään hyvänä. Osallistun illalla Six d.o.g.s. -nimisessä baarissa pidettävään epämuodolliseen tapaamiseen, jonka järjestäjänä on IFLA New Professionals Special Interest Group. 

Maanantaiaamuna IFLAn presidentti 2017–2019, Glòria Pérez-Salmerón, puhuu vahvasti sen puolesta että kaikki maailmassa voisivat hyötyä muutoksesta, jota kirjastot ajavat. Dialogia hän pitää muutoksen käynnistämiselle keskeisenä: täytyy esittää kysymyksiä. Kuunteleminen on demokraattiselle dialogille olennaista. “Dialogit, joita olen käynyt, ovat muuttaneet minua. En ole sama ihminen kuin neljä vuotta sitten.”

Sessio sisältää kolme dialogia: “Breaking the silos” on ensimmäinen. “Emme muuta maailmaa tarpeeksi”, toteaa New Professionals -ryhmän aktiivi. Vahvana ja vuorovaikuttavana ammattilaisryhmänä voimme liikkua nopeamminkin, mutta miten? “Knowledge is power”, ja se on myös meidän voimamme. Mietin, että kirjastojen hallussa on yhä olennainen, arvokas tieto, sen arvioinnin kyky, ja keinot löytää parhaat lähteet ammattitaidolla. Kuulemme Tyynenmeren maiden kirjastojen yhteistyöstä ja lakikirjastojen väen työpajoista, joita järjestettiin ympäri Afrikkaa 19 eri maassa. “Emme pysty ajattelemaan boksin ulkopuolelta, jos emme työskentele myös kirjastojen ulkopuolella.” Kirjastotyöntekijöiden monipuoliset taidot voivat auttaa monenlaisen työn tekemisessä, erityisesti ihmisten auttamisessa ja asiakaspalvelutehtävissä.

Toisen dialogin aihe on “Delivering the sustainable development goals”. Yksi esityksistä on espanjaksi, ja huomaan unohtaneeni hyvin paljon siitä, mitä opin kolmella espanjan kurssillani kymmenisen vuotta sitten. Dialogin loppukeskustelussa todetaan, että tarvittava “mindsetin” muutos liittyy jakamiseen ja kuuntelemiseen. Monet ajattelevat, ettei meillä ole paljoa jaettavaa, mutta se ei varmasti ole totta; itse kunkin on siirryttävä puhumisesta kuuntelemiseen. Osallistumisen mahdollisuuksien lisääminen esimerkiksi tapahtumien streamauksella on tärkeää IFLAn toiminnalle. 

Session “Artificial Intelligence and Data Mining to transform knowledge management and information services in libraries and information organizations” alussa huomaan edellä istuvan tuntemattoman osallistujan selaavan läppäriltään artikkelia Oodi-botista. Ensimmäinen esitys käsittelee aluksi samanlaisia asioita kuin alkuvuodesta järjestetty tekoälyseminaari. Kun päästään datanlouhintaan, se muuttuu mielenkiintoiseksi: miten metadataa ja sisällönkuvailua voidaan käsitellä louhimalla? Oma kulmani tähän on tietysti kirjallisuuden sisällönkuvailu, sisältöjen avaaminen metadatalla ja erityisesti linkitetty data. Toinen esitys käsitteleekin linkitettyä dataa kirjastojen näkökulmasta: on siirryttävä semanttiseen verkkoon, jonka kautta saa mahdollisuuden yhdistää dataansa ulkoisiin tietokantoihin, saa käyttöön kansainvälisen tietoympäristön, ja kehitys jatkuu koko ajan. Esityksen aiheena on Yewno, tekoälyä hyödyntävä, automaattista sisällönkuvailua toteuttava sovellus, joka analysoi tekstikokonaisuuksia, löytää sieltä automaattisesti nimiä, teemoja ja luo yhteyksiä. Seuraavana on Headain esitys Oodi-botista, jota esiteltiin myös aiemmin mainitussa tekoälyseminaarissa. Vaikka olen kokeillut Obottia itsekin, esitys antoi taas uusia tietoja siitä. Täydellisessä maailmassani tällainen automaattinen suosittelutapa voitaisiin yhdistää esim. Kirjasammon teostietosivujen yhteyteen. Botin käyttöliittymässä on toteutettu periaatteita, joilla on toimittu Kirjasammossakin: käyttäjä voi löytää kiinnostavia teoksia heti etusivulta tekemättä yhtään tekstihakua. Min Hoon Ee Singaporesta puhuu tekijätiedon tuottamisesta linkitetyn tiedon muotoon – tätäkin on tehty jo Kirjasammon parissa. Singaporelaiset ovat käyttäneet Wikidataa tekijätiedon täydentämiseen. 

Unescon sessiossa tulee esiin, miten arabimaiden alueella on vaikea toteuttaa kulttuuriperinnön säilyttämisen projekteja, koska alueella on neljässä maassa meneillään vakavia konflikteja – resursseja ei tietenkään tässä tilanteessa ole juuri käytettävissä kulttuurityöhön. Jo monennen kerran tällä viikolla olen kohdakkain omien etuoikeuksieni kanssa työelämän alueella. Kokemusten kuuleminen eri puolilta maailmaa on tärkeää myös perspektiivin saamiseksi.

Megaron konferenssisali

Tiistaiaamuna näen puolivälistä alkaen Harri Sahavirran vetämän session “Let’s Change Now: Library Driving Sustainability”. Kuulen mm. esityksen Hongkongin kiinalaisen yliopiston kirjastolta tavoista, joilla he ovat edistäneet ekologista toimintaa konferenssiensa yhteydessä. Yhteenvedossa todetaan, että johdon aktiivisuus määrittää paljon sitä, miten työntekijöitä koulutetaan kestävän kehityksen asioissa. Jonkun pitää koordinoida asioita, kuten esim. Helsingissä tehdään: joka kirjastossa on yksi vastuuhenkilö. Kuulemme yleisöstä kommentin Climate reality project -toiminnasta, jonka kautta voi saada ilmaiseksi puhujan ilmastoasioista myös kirjastoonsa.

Käyn kuuntelemassa session “From the catalogue to the virtual information space”. Panos Constantopoulosin esityksessä puhutaan mm. digitaalisesta kuratoinnista, joka on noussut olennaiseksi omassakin työssäni. Kaavio hakemisen ja löytämisen prosesseista muistuttaa myös Kirjasammon käyttämää mallia. Yllätyn, että ontologioihin perustuvaa kulttuuriaiheista tiedontallennusta tehtiin CLIO-systeemissä jo 90-luvulla. Kun lisää esimerkkejä ontologioiden hyödyntämisestä tietokannoissa esitetään, Suomi ja SeCo-ryhmä pääsevät myös esille, kun Sotasampoa käytetään yhtenä esimerkkinä. Olisihan Kirjasammon voinut tässä myös mainita nimenomaan kirjastopalveluna, joka käyttää ontologiapohjaista tiedontallennusta. 

Posterisessiossa käyn Pekingin yliopiston kirjaston posterilla kuulemassa, miten he ovat parantaneet omia verkkopalvelujaan. Olen erityisen kiinnostunut suosituksista, joita he antavat sivuillaan käyttäjille näiden toiminnan perusteella. Selviää, että he käyttävät omia koodaajiaan suositusten tekemiseen, joten palveluja ei tarvitse ostaa ulkopuolelta. Lisää ohjelmointityövoimaa myös yleisten kirjastojen verkkopalveluihin, on viestini Suomeen! 

Pikaisen lounaan jälkeen julkistetaan Public Library of the Year 2019 -voittaja finalistien esittelyiden kera, ja kaikkihan tietävät miten siinä käy, onnea Oodille! 

Illalla vietetään “cultural eveningiä” henkeäsalpaavan suurella Stavros Niarchosin kulttuurikeskuksella, joka sisältää mm. Kreikan kansalliskirjaston kokoelmat ja kansallisoopperan. Sitä ennen on mukava tavata suomalaisia kollegoita Kirjastoseuran tarjoamilla viinilasillisilla – väkeä saapuu paikalle yli 30. Kuulen mm. Jyväskylän kaupunginkirjastolta kuulumisia, jotka kuulostavat hyviltä ja toiveikkailta nuorten lukemisen edistämisen suhteen. Virkistävää välillä näinkin päin! 

Keskiviikkona iltapäivän puolella menen kuuntelemaan sessiota aiheesta IFLA Metadata Reports, mutta en saa siitä paljoa irti, osittain siksi että esitykset lakkaavat yhdessä vaiheessa toimimasta ja pitää yrittää keskittyä pelkkiin puheisiin. Esitykset tuntuvat keskittyvän lähinnä työryhmätoimintaan (“tässä kiva kuva kokouksestamme”) ja valmistuviin tai valmistuneisiin raportteihin. Metadata-aiheisen uutiskirjeen olemassaolo on kiinnostava uusi tieto. 

Viimeinen WLIC-päivä on mitä sopivinta aloittaa “Library Love Stories”-aiheisella markkinointisessiolla. Kuulemme Library Lovers Day -kampanjasta, jota Australiassa on tehty vuodesta 2006 alkaen. Päivää vietetään 14. helmikuuta, ja australialaisilla on suunnitelmissa ylittää Valentine’s Day -hashtagin määrä somessa ensi vuonna. Vuonna 2019 asiakkaita kannustettiin kirjoittamaan 200 sanan tarinoita, joiden piti alkaa “there’s love to be found in the library”, ja paras palkittiin. Näemme myös videolta kosinnan kirjastossa, suloista. Esiin pääsee lisäksi näkökulma teemaan Malesiasta. Heidän työnsä tuloksena syntyi seitsemän pointtia siitä, mitä kirjastoissa rakastetaan: Attraction (esim. tilojen), Collection, Environment (hiljaista vai ei), Facility & Furniture, Marketing, Security. Ranskassa oli tehty teemaa koskeva radio-ohjelma. Länsi-Afrikan edustajan esitys on ranskaksi, emmekä löydä englanninkielistä kanavaa vaikka olemme varautuneet kuulokkeilla, mutta esityksen kuvat ja tekstit vaikuttavat hauskoilta. Mukana on myös ikävämpiä teemoja, kun puhutaan kirjastossa tapahtuvasta ahdistelusta. Iranin esityksessä käytetään pohjana vanhaa persialaista runoa, jonka teemoja ja aiheita oli analysoitu, ja niiden avulla kyseltiin teineiltä kirjastossa heidän ymmärrystään ja käsityksiään rakkaudesta. “Joskus on ongelmana, että kirjastolaiset rakastavat kirjoja enemmän kuin ihmisiä”, poimin sitaatiksi keskustelusta. Olisin odottanut sessiolta enemmän markkinointikeskustelua ja kirjastojen imagoasiaa, enkä niin “filosofiseksi” yltynyttä keskustelua. No, lisäksi pääsemme huutamaan “We, librarians are rockstars!”

Viimeisenä kirjastoammatillisena ohjelmana kuuntelen session “Digital Opportunities And Challenges for Library Services to Children and Young Adults”. Ensimmäisessä esityksessä kerrotaan koodauksen käyttämisestä perinteisemmän kirjastotyön opettelemisen yhteydessä. Sen tuloksena lapset oppivat kirjastonkäytön lisäksi mm. että perinteinen media elää rinnakkain digitaalisen kanssa. Bibblix on ruotsalainen e-kirjasovellus 6–12-vuotiaille lapsille, ja sitä tehdessä on haastateltu sekä lapsia jotka lukevat paljon että lapsia jotka eivät lue. Myös sovelluksen ulkoasua ja symboleja on suunniteltu yhdessä lasten kanssa. Kirjasuositukset ovat kirjastolaisten kirjoittamia, mutta tekstit noudattelevat samaa tyyliä kuin kirjassa itsessään on käytetty. Haasteita ovat olleet esimerkiksi Ruotsin laki liittyen kuntien väliseen yhteistyöhön, se että e-kirjojen alustalla tarvitsi vähintään 13-vuotiaan henkilötodistuksen, tekniset seikat, ja se että sovellusta on toistaiseksi käytetty enemmän Tukholman vauraimmilla alueilla, joten markkinointia on lisättävä myös lähiöissä. Tuloksia on joka tapauksessa tullut: sovellus on lisännyt lasten e-kirjojen käyttöä. Venäläisten esityksessä kerrotaan nuorten käyttäjien tavoittamisesta esim. Telegramin kautta. Hyvänä ideana tarttui mieleen myös kirjaston wifin tarjoaminen siten, että käyttäjä ohjataan verkkoon kirjautumisen jälkeen sivulle, jossa on listattuna kirjaston e-aineistopalveluita ja tietokantoja, jotka ovat asiakkaan käytettävissä wifin kautta. Kirjaston verkkopalveluiden tulisi näyttää hyviltä ja houkuttelevilta erityisesti mobiilinäkymässä. Kuulemme myös lasten lukukilpailusta Norjassa. Poikia on saatu osallistettua nimenomaan digitaalisella lukemiskampanjalla paljon aiempaa enemmän.

***

Miten matkan ja konferenssin voisi jälkikäteen tiivistää? Häkellyin ensikertalaisena sekä siitä, että paikalla todella oli yli 3 000 kirjastotyöntekijää ympäri maailman yhden katon alla, että siitä, miten vaikuttava kaupunki Ateena kaikkine historian kerroksineen on. Nautin hyvistä ravintoloista (suosittelen erityisesti Psyrin aluetta) ja hienoista maisemista, kattoterasseista joilta näki valaistun Akropoliin iltaisin. 35 asteeseen nousseesta päivälämpötilasta en nauttinut, mutta sen sieti. Konferenssissa tuntui, että kirjastoväki ponnistelee maailmalla pääpiirteissään samankaltaisten asioiden parissa, vaikka resurssit ja tilanteet olisivat eri maissa todella erilaiset – kuulinkin jo etukäteen todettavan, että WLICin aikana huomaa myös tietynlaisen kirjastokuplan jossa elämme. IFLAn johtoportaan puheissa toistettiin globaalin vallankumouksen mahdollisuutta: kirjastotyötä tekevien täytyy olla viemässä maailmaa uudenlaiseen aikaan erityisesti ympäristön ja luonnon huomioimisessa. Viesti on, että emme voi enää jatkaa kuten ennen – siksi on kehityttävä ja alettava vaikuttaa tavoilla, jotka nousevat kirjastolaisten omista vahvuuksista ja osaamisalueista.


***

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *