IFLA WLIC 2019 Ateena

Teksti ja kuvat Tuomas Aitonurmi

Osallistuin IFLA WLIC -konferenssiin ensimmäistä kertaa Ateenassa 2019, ja kerron tässä tekstissä konferenssiviikkoni pääkohdat tapahtumajärjestyksessä.

Akropolis

Saavumme paikalle perjantai-iltana. Ennen konferenssin virallista alkua olen turisti. Syön hyvin, ihmettelen kaupunkia, epätodellisen näköisiä kukkuloita ja yölläkin huokuvaa lämpöä. Lauantaina aamupäivällä käyn Akropoliilla ja otan häkellyksissäni varmaan sata kuvaa. Käyn Akropoliin museossa ja kuvaan vähän lisää. Syön Plakan alueella mainion lounaan, sitten menen ydinkeskustassa sijaitsevalle hotellille viilentymään. Illalla on Nordic Caucus, pohjoismainen tapaaminen, jonka Suomen kirjastoseura tällä kertaa järjestää. Se on minun osaltani konferenssin startti. Kirjoitan ensimmäisen pätkän tätä tekstiä odotellessani metroa keskusaukio Syntagmalta konferenssikeskus Megaronille; vuorovälit ovat pidemmät kuin metroissa yleensä.

Koska olemme Ateenassa, länsimaisen demokratian alkulähteillä, ajatukset luonnollisesti etsiytyvät kirjastojen demokratiatyöhön muuttuvassa maailmassa. Tämä tulee esiin myös puheessa, jonka Suomen kirjastoseuran varapuheenjohtaja Juha Manninen pitää Nordic Caucusin alussa. Tapaaminen sopii mainiosti sen kartoittamiseen, keitä suomalaisia kollegoja paikalle on toistaiseksi saapunut. 

Sunnuntaiaamun IFLA-ensikertalaisten session jälkeen keskustelen turkulaisen kollegan kanssa, ja tapaan mm. Viron kansalliskirjaston työntekijän, joka kertoo virolaisten nuorten kirjastolaisten verkostosta ja kannustaa innostuneena meitä perustamaan vastaavan Suomeen. Keskustelua aiheesta jatketaan myös Kirjastoseuran edustajien kanssa ja ideaa pidetään hyvänä. Osallistun illalla Six d.o.g.s. -nimisessä baarissa pidettävään epämuodolliseen tapaamiseen, jonka järjestäjänä on IFLA New Professionals Special Interest Group. 

Maanantaiaamuna IFLAn presidentti 2017–2019, Glòria Pérez-Salmerón, puhuu vahvasti sen puolesta että kaikki maailmassa voisivat hyötyä muutoksesta, jota kirjastot ajavat. Dialogia hän pitää muutoksen käynnistämiselle keskeisenä: täytyy esittää kysymyksiä. Kuunteleminen on demokraattiselle dialogille olennaista. “Dialogit, joita olen käynyt, ovat muuttaneet minua. En ole sama ihminen kuin neljä vuotta sitten.”

Sessio sisältää kolme dialogia: “Breaking the silos” on ensimmäinen. “Emme muuta maailmaa tarpeeksi”, toteaa New Professionals -ryhmän aktiivi. Vahvana ja vuorovaikuttavana ammattilaisryhmänä voimme liikkua nopeamminkin, mutta miten? “Knowledge is power”, ja se on myös meidän voimamme. Mietin, että kirjastojen hallussa on yhä olennainen, arvokas tieto, sen arvioinnin kyky, ja keinot löytää parhaat lähteet ammattitaidolla. Kuulemme Tyynenmeren maiden kirjastojen yhteistyöstä ja lakikirjastojen väen työpajoista, joita järjestettiin ympäri Afrikkaa 19 eri maassa. “Emme pysty ajattelemaan boksin ulkopuolelta, jos emme työskentele myös kirjastojen ulkopuolella.” Kirjastotyöntekijöiden monipuoliset taidot voivat auttaa monenlaisen työn tekemisessä, erityisesti ihmisten auttamisessa ja asiakaspalvelutehtävissä.

Toisen dialogin aihe on “Delivering the sustainable development goals”. Yksi esityksistä on espanjaksi, ja huomaan unohtaneeni hyvin paljon siitä, mitä opin kolmella espanjan kurssillani kymmenisen vuotta sitten. Dialogin loppukeskustelussa todetaan, että tarvittava “mindsetin” muutos liittyy jakamiseen ja kuuntelemiseen. Monet ajattelevat, ettei meillä ole paljoa jaettavaa, mutta se ei varmasti ole totta; itse kunkin on siirryttävä puhumisesta kuuntelemiseen. Osallistumisen mahdollisuuksien lisääminen esimerkiksi tapahtumien streamauksella on tärkeää IFLAn toiminnalle. 

Session “Artificial Intelligence and Data Mining to transform knowledge management and information services in libraries and information organizations” alussa huomaan edellä istuvan tuntemattoman osallistujan selaavan läppäriltään artikkelia Oodi-botista. Ensimmäinen esitys käsittelee aluksi samanlaisia asioita kuin alkuvuodesta järjestetty tekoälyseminaari. Kun päästään datanlouhintaan, se muuttuu mielenkiintoiseksi: miten metadataa ja sisällönkuvailua voidaan käsitellä louhimalla? Oma kulmani tähän on tietysti kirjallisuuden sisällönkuvailu, sisältöjen avaaminen metadatalla ja erityisesti linkitetty data. Toinen esitys käsitteleekin linkitettyä dataa kirjastojen näkökulmasta: on siirryttävä semanttiseen verkkoon, jonka kautta saa mahdollisuuden yhdistää dataansa ulkoisiin tietokantoihin, saa käyttöön kansainvälisen tietoympäristön, ja kehitys jatkuu koko ajan. Esityksen aiheena on Yewno, tekoälyä hyödyntävä, automaattista sisällönkuvailua toteuttava sovellus, joka analysoi tekstikokonaisuuksia, löytää sieltä automaattisesti nimiä, teemoja ja luo yhteyksiä. Seuraavana on Headain esitys Oodi-botista, jota esiteltiin myös aiemmin mainitussa tekoälyseminaarissa. Vaikka olen kokeillut Obottia itsekin, esitys antoi taas uusia tietoja siitä. Täydellisessä maailmassani tällainen automaattinen suosittelutapa voitaisiin yhdistää esim. Kirjasammon teostietosivujen yhteyteen. Botin käyttöliittymässä on toteutettu periaatteita, joilla on toimittu Kirjasammossakin: käyttäjä voi löytää kiinnostavia teoksia heti etusivulta tekemättä yhtään tekstihakua. Min Hoon Ee Singaporesta puhuu tekijätiedon tuottamisesta linkitetyn tiedon muotoon – tätäkin on tehty jo Kirjasammon parissa. Singaporelaiset ovat käyttäneet Wikidataa tekijätiedon täydentämiseen. 

Unescon sessiossa tulee esiin, miten arabimaiden alueella on vaikea toteuttaa kulttuuriperinnön säilyttämisen projekteja, koska alueella on neljässä maassa meneillään vakavia konflikteja – resursseja ei tietenkään tässä tilanteessa ole juuri käytettävissä kulttuurityöhön. Jo monennen kerran tällä viikolla olen kohdakkain omien etuoikeuksieni kanssa työelämän alueella. Kokemusten kuuleminen eri puolilta maailmaa on tärkeää myös perspektiivin saamiseksi.

Megaron konferenssisali

Tiistaiaamuna näen puolivälistä alkaen Harri Sahavirran vetämän session “Let’s Change Now: Library Driving Sustainability”. Kuulen mm. esityksen Hongkongin kiinalaisen yliopiston kirjastolta tavoista, joilla he ovat edistäneet ekologista toimintaa konferenssiensa yhteydessä. Yhteenvedossa todetaan, että johdon aktiivisuus määrittää paljon sitä, miten työntekijöitä koulutetaan kestävän kehityksen asioissa. Jonkun pitää koordinoida asioita, kuten esim. Helsingissä tehdään: joka kirjastossa on yksi vastuuhenkilö. Kuulemme yleisöstä kommentin Climate reality project -toiminnasta, jonka kautta voi saada ilmaiseksi puhujan ilmastoasioista myös kirjastoonsa.

Käyn kuuntelemassa session “From the catalogue to the virtual information space”. Panos Constantopoulosin esityksessä puhutaan mm. digitaalisesta kuratoinnista, joka on noussut olennaiseksi omassakin työssäni. Kaavio hakemisen ja löytämisen prosesseista muistuttaa myös Kirjasammon käyttämää mallia. Yllätyn, että ontologioihin perustuvaa kulttuuriaiheista tiedontallennusta tehtiin CLIO-systeemissä jo 90-luvulla. Kun lisää esimerkkejä ontologioiden hyödyntämisestä tietokannoissa esitetään, Suomi ja SeCo-ryhmä pääsevät myös esille, kun Sotasampoa käytetään yhtenä esimerkkinä. Olisihan Kirjasammon voinut tässä myös mainita nimenomaan kirjastopalveluna, joka käyttää ontologiapohjaista tiedontallennusta. 

Posterisessiossa käyn Pekingin yliopiston kirjaston posterilla kuulemassa, miten he ovat parantaneet omia verkkopalvelujaan. Olen erityisen kiinnostunut suosituksista, joita he antavat sivuillaan käyttäjille näiden toiminnan perusteella. Selviää, että he käyttävät omia koodaajiaan suositusten tekemiseen, joten palveluja ei tarvitse ostaa ulkopuolelta. Lisää ohjelmointityövoimaa myös yleisten kirjastojen verkkopalveluihin, on viestini Suomeen! 

Pikaisen lounaan jälkeen julkistetaan Public Library of the Year 2019 -voittaja finalistien esittelyiden kera, ja kaikkihan tietävät miten siinä käy, onnea Oodille! 

Illalla vietetään “cultural eveningiä” henkeäsalpaavan suurella Stavros Niarchosin kulttuurikeskuksella, joka sisältää mm. Kreikan kansalliskirjaston kokoelmat ja kansallisoopperan. Sitä ennen on mukava tavata suomalaisia kollegoita Kirjastoseuran tarjoamilla viinilasillisilla – väkeä saapuu paikalle yli 30. Kuulen mm. Jyväskylän kaupunginkirjastolta kuulumisia, jotka kuulostavat hyviltä ja toiveikkailta nuorten lukemisen edistämisen suhteen. Virkistävää välillä näinkin päin! 

Keskiviikkona iltapäivän puolella menen kuuntelemaan sessiota aiheesta IFLA Metadata Reports, mutta en saa siitä paljoa irti, osittain siksi että esitykset lakkaavat yhdessä vaiheessa toimimasta ja pitää yrittää keskittyä pelkkiin puheisiin. Esitykset tuntuvat keskittyvän lähinnä työryhmätoimintaan (“tässä kiva kuva kokouksestamme”) ja valmistuviin tai valmistuneisiin raportteihin. Metadata-aiheisen uutiskirjeen olemassaolo on kiinnostava uusi tieto. 

Viimeinen WLIC-päivä on mitä sopivinta aloittaa “Library Love Stories”-aiheisella markkinointisessiolla. Kuulemme Library Lovers Day -kampanjasta, jota Australiassa on tehty vuodesta 2006 alkaen. Päivää vietetään 14. helmikuuta, ja australialaisilla on suunnitelmissa ylittää Valentine’s Day -hashtagin määrä somessa ensi vuonna. Vuonna 2019 asiakkaita kannustettiin kirjoittamaan 200 sanan tarinoita, joiden piti alkaa “there’s love to be found in the library”, ja paras palkittiin. Näemme myös videolta kosinnan kirjastossa, suloista. Esiin pääsee lisäksi näkökulma teemaan Malesiasta. Heidän työnsä tuloksena syntyi seitsemän pointtia siitä, mitä kirjastoissa rakastetaan: Attraction (esim. tilojen), Collection, Environment (hiljaista vai ei), Facility & Furniture, Marketing, Security. Ranskassa oli tehty teemaa koskeva radio-ohjelma. Länsi-Afrikan edustajan esitys on ranskaksi, emmekä löydä englanninkielistä kanavaa vaikka olemme varautuneet kuulokkeilla, mutta esityksen kuvat ja tekstit vaikuttavat hauskoilta. Mukana on myös ikävämpiä teemoja, kun puhutaan kirjastossa tapahtuvasta ahdistelusta. Iranin esityksessä käytetään pohjana vanhaa persialaista runoa, jonka teemoja ja aiheita oli analysoitu, ja niiden avulla kyseltiin teineiltä kirjastossa heidän ymmärrystään ja käsityksiään rakkaudesta. “Joskus on ongelmana, että kirjastolaiset rakastavat kirjoja enemmän kuin ihmisiä”, poimin sitaatiksi keskustelusta. Olisin odottanut sessiolta enemmän markkinointikeskustelua ja kirjastojen imagoasiaa, enkä niin “filosofiseksi” yltynyttä keskustelua. No, lisäksi pääsemme huutamaan “We, librarians are rockstars!”

Viimeisenä kirjastoammatillisena ohjelmana kuuntelen session “Digital Opportunities And Challenges for Library Services to Children and Young Adults”. Ensimmäisessä esityksessä kerrotaan koodauksen käyttämisestä perinteisemmän kirjastotyön opettelemisen yhteydessä. Sen tuloksena lapset oppivat kirjastonkäytön lisäksi mm. että perinteinen media elää rinnakkain digitaalisen kanssa. Bibblix on ruotsalainen e-kirjasovellus 6–12-vuotiaille lapsille, ja sitä tehdessä on haastateltu sekä lapsia jotka lukevat paljon että lapsia jotka eivät lue. Myös sovelluksen ulkoasua ja symboleja on suunniteltu yhdessä lasten kanssa. Kirjasuositukset ovat kirjastolaisten kirjoittamia, mutta tekstit noudattelevat samaa tyyliä kuin kirjassa itsessään on käytetty. Haasteita ovat olleet esimerkiksi Ruotsin laki liittyen kuntien väliseen yhteistyöhön, se että e-kirjojen alustalla tarvitsi vähintään 13-vuotiaan henkilötodistuksen, tekniset seikat, ja se että sovellusta on toistaiseksi käytetty enemmän Tukholman vauraimmilla alueilla, joten markkinointia on lisättävä myös lähiöissä. Tuloksia on joka tapauksessa tullut: sovellus on lisännyt lasten e-kirjojen käyttöä. Venäläisten esityksessä kerrotaan nuorten käyttäjien tavoittamisesta esim. Telegramin kautta. Hyvänä ideana tarttui mieleen myös kirjaston wifin tarjoaminen siten, että käyttäjä ohjataan verkkoon kirjautumisen jälkeen sivulle, jossa on listattuna kirjaston e-aineistopalveluita ja tietokantoja, jotka ovat asiakkaan käytettävissä wifin kautta. Kirjaston verkkopalveluiden tulisi näyttää hyviltä ja houkuttelevilta erityisesti mobiilinäkymässä. Kuulemme myös lasten lukukilpailusta Norjassa. Poikia on saatu osallistettua nimenomaan digitaalisella lukemiskampanjalla paljon aiempaa enemmän.

***

Miten matkan ja konferenssin voisi jälkikäteen tiivistää? Häkellyin ensikertalaisena sekä siitä, että paikalla todella oli yli 3 000 kirjastotyöntekijää ympäri maailman yhden katon alla, että siitä, miten vaikuttava kaupunki Ateena kaikkine historian kerroksineen on. Nautin hyvistä ravintoloista (suosittelen erityisesti Psyrin aluetta) ja hienoista maisemista, kattoterasseista joilta näki valaistun Akropoliin iltaisin. 35 asteeseen nousseesta päivälämpötilasta en nauttinut, mutta sen sieti. Konferenssissa tuntui, että kirjastoväki ponnistelee maailmalla pääpiirteissään samankaltaisten asioiden parissa, vaikka resurssit ja tilanteet olisivat eri maissa todella erilaiset – kuulinkin jo etukäteen todettavan, että WLICin aikana huomaa myös tietynlaisen kirjastokuplan jossa elämme. IFLAn johtoportaan puheissa toistettiin globaalin vallankumouksen mahdollisuutta: kirjastotyötä tekevien täytyy olla viemässä maailmaa uudenlaiseen aikaan erityisesti ympäristön ja luonnon huomioimisessa. Viesti on, että emme voi enää jatkaa kuten ennen – siksi on kehityttävä ja alettava vaikuttaa tavoilla, jotka nousevat kirjastolaisten omista vahvuuksista ja osaamisalueista.


***

IFLA WLIC 2019 Satellite Meeting – Robots in Libraries, Challenge or Opportunity?

IFLAN Robots in Libraries –satelliittikonferenssi järjestettiin Wildaun Teknillisessä yliopistossa juuri ennen Ateenan IFLA-konferenssia, eli 21. – 22.8. Wildau sijaitseen Berliinistä n. 50 kilometriä kaakkoon ja on vanhaa teollisuusaluetta, joka aikanaan kuului Itä-Saksaan. Nykyinen yliopistoalue on ollut veturitehdas, jonka vanhat ja hyvin säilyneet rakennukset ovat nyt siis yliopiston käytössä. Teknillinen yliopisto aloitti toimintansa Wildaussa 1991 ja opiskelijoita on tällä hetkellä yli 3600, joista 18 % tulee muualta kuin Saksasta. Koulutuksessa painotetaankin työelämälähtöisyyden lisäksi kansainvälisyyttä, ja opiskelijoita kannustetaan suorittamaan osa opinnoistaan ulkomailla. Aktiivinen yhteys elinkeinoelämään puolestaan takaa yliopistolle myös ulkopuolista rahoitusta.

Wildaun yliopiston aluetta konferenssitiloineen

Robots in Libraries – konferenssi nimensä mukaisesti keskittyi robotiikan ja automaation käyttöön kirjastoympäristössä. Esitysten aiheet vaihtelivat eettisistä kysymyksistä käytännön ratkaisuihin. Esiintyjät muodostivat laajan kirjon kirjastojen henkilöstöstä tutkijoihin, tekniikan alan opiskelijoihin ja yrityselämän edustajiin. Seuraavissa kappaleissa muutamia mielenkiintoisia poimintoja konferenssin annista.

Professori Ping Fu kertoi Wuhanin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jossa selvitettiin inventointirobotin tarkkuutta ja tehokkuutta kokoelman inventoinnissa. Tutkimustulos osoitti, että tutkimuksen kohteena ollut robotti nopeutti selkeästi inventointiprosessia. Koeotoksessa verrattiin henkilökunnan ja robotin käyttämää aikaa tietyn teoslistan teosten hakuun. Robotti selvisi tehtävästä 32 % nopeammin.

Juja Chakarova Max Plank Instituutin kirjastosta Luxemburgista pohti esityksessään sitä, miten robotiikkaa voitaisiin hyödyntää parhaiten kirjastoissa. Henkilökunnan työaikaa menee paljon sellaisten rutiinitehtävien hoitoon, joihin voisi löytyä apu tekniikasta. Monissa kirjastoissa esimerkiksi tehdään säännöllisesti kokoelmien inventointia, niin myös Max Plank Instituutin kirjastossa, jossa päätettiin ottaa käyttöön Tory-robotti tehtävää suorittamaan. Toryn on valmistanut saksalainen MetraLabs, joka valmistaa ja kehittää erilaisia teollisuusrobotteja. Tory selvisi 35 000 RFID-tunnisteella merkityn niteen inventoinnista tunnissa ja sen tarkkuus oli 99.11 %. Tory jatkaa työtään kirjastossa inventoimalla aineiston yön aikana, ja lähettämällä sen jälkeen aineiston paikannustiedot asiakasliittymään.

Yi Chin Liau Singaporen kansalliskirjastosta kertoi, että Singaporeen on valmistunut vuoden 2017 jälkeen kuusi uutta kirjastoa, joissa kaikissa on hyödynnetty robotiikka ja automaatiota. Monia raskaita ja paljon henkilöresursseja vaativa tehtäviä on pyritty helpottamaa robotiikan avulla. Itsepalvelu on käytössä laajalti ja esimerkiksi mobiililainaamista käytetään paljon. Hyllyrobotit, (self reading robots), skannaavat itsenäisesti kirjahyllyt kirjaston sulkeuduttua ja lähettävät ajantasaiset paikannustiedot aineistosta asiakasliittymään. Samalla henkilökunta saa myös listauksen, josta käy ilmi väärässä paikassa sijaitsevat aineistot. Käytössä on myös mobiileja palautusautomaatteja, jotka kuljettavat palautuneet teokset lajitteluautomaattiin, joka osaa erotella mm. suositut teokset siirrettäväksi niille varattuun hyllyyn.

Singaporen kirjastojen robotiikkasuunnitelmia

Gabriel Recatala Jaumen yliopistosta esitteli robotiikkalaboratorion kehittämää kirjastorobottia, joka paitsi paikansi teoksen kirjaston kokoelmasta, niin pystyi myös tarttumaan hyllyssä sijaitsevaan haluttuun teokseen. Siinä missä suurin osa esitellyistä roboteista käytti tunnistukseen RFID-teknologiaa, Jaumen yliopiston robotti käytti OCR-tunnistusta kirjan signumin mukaan.

Konferenssin viimeisen esityksen piti Philipp Müller Wildaun robotiikkalaboratoriosta. Laboratorio hankki vuonna 2016 humanoidirobotti Pepperin, josta on kehitetty apulainen yliopiston kirjastoon. Kirjasto on asiakkaille auki 24/7 ja Pepper on asiakkaiden apuna esimerkiksi silloin, kun henkilökuntaa ei ole paikalla. Pepper –robotit kommunikoivat ihmisten kanssa pääasiassa tabletin välityksellä. Wildaussa on sitä vastoin tarkoitus toteuttaa kommunikointi puhuen, jotta tabletista voitaisiin luopua. Uutta Wildaun kehitystyössä on se, että pohjana on open-source ohjelmisto, eikä kaupallinen tuote, kuten esimerkiksi Amazonin Alexa. Tällöin mm. robotin keräämä data jää kirjaston omaan käyttöön. Lisäksi Wildaussa kehitetään englanninkielen sijaan saksan kieleen perustuvaa puheentunnistusohjelmaa. Pepper oli tavattavissa myös konferenssin väliajalla ja sen ”sisko” Wilma oli paikalla kirjastossa.

Konferenssi antoi hyvän läpileikkauksen siihen, mitä robotiikkaa on jo kirjastoissa käytössä, sekä millaista kehitystyötä maailmalla tehdään. Yllättävää oli se, miten paljon esimerkiksi paikannukseen käytetään jo nyt erilaista robotiikkaa. Mielenkiintoista on seurata alan edelläkävijöiden kehitystyötä. Esimerkiksi Jaumen ja Wildaun yliopistojen kokeiluista kannattaa olla kuulolla. Tällä hetkellä eletään vielä varovaista kokeilun aikaa, mutta tilanne voi olla jo toinen muutaman vuoden kuluttua. Perusajatuksena kaikessa on työn helpottaminen ja henkilökunnan osaamisen käyttäminen niin, että se parhaiten palvelee asiakasta ja mahdollistaa henkilökunnalle mielekkäät työnkuvat. Tavoitteena ei ole robotiikka kirjastossa, vaan hyvin toimiva ja asiakkaan tarpeet täyttävä kirjasto.

Tekoäly tuli töihin!

Viime viikon torstaina Helsingin kaupungintalolla järjestettiin ensimmäinen yhteistyöseminaari kokoonpanolla Helsingin kaupunginkirjasto, Kansalliskirjasto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Aiheeksi olimme valinneet tekoälyn, jota lähdettiin avamaan eri näkökulmilla aiheeseen.

Tilaisuuden avauspuheevuoron piti Matti Sarmela. Matti johdatti päivän teemaan taustoittamalla tekoälyn käsitettä ja historiaa, sekä valoittamalla sitä, mitä tekoäly voisi merkitä kirjaston toiminnassa.

Ensimmäisen esityksen päivän aiheesta piti Antti Merilehto. Merilehdon esitys avasi osuvasti tekoälyn käsitettä. Mitä oikeastaan tarkoitetaan tekoälyllä, ja missä kaikessa sitä käytetään jo tänään? Mitä tarkoittavat tekoälyn käsitteet koneoppiminen ja syväoppiminen? Mitä voisimme saavuttaa yhteiskunnassa hyödyntämällä tekoälyä eri tehtävissä? Antti Merilehdon kirja Tekoäly – matkaopas johtajille, on myös oivallinen perusteos aiheesta ja lisää tietoa on tarjolla myös verkossa:
https://www.tekoalymatkaopas.fi/ .

Antin esityksen jälkeen kuulimme kolme case-kuvausta tekoälyn hyödyntämisestä kirjastotoiminnassa. Osma Suominen Kansalliskirjastosta esitteli kehittämäänsä Annif -työkalua, jolla voidaan tuottaa automaattista sisällönkuvailua ja luokitusta. Annif on käytössä jo esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa opinnäytetöiden sisällönkuvailussa. Finna Recommends -palvelu on myös saatavilla selainlaajennoksena Chromeen, jolloin minkä tahansa tekstin perusteella Annif etsii kirjasuosituksia Finnasta. Annifiin voi tutustua verkossa: http://annif.org/ .

Virva Nousiainen-Hiiri kertoi Helsingin kaupunginkirjaston älykkäästä kellutuksesta, joka käynnistyi toukokuussa. IMMS -järjestelmä mahdollistaa mm. aineiston sijoittelun kysyntää vastaavaksi kirjastojen eri toimipisteissä. Myös aineiston käsittely helpottuu, kun kuljetuslaatikoiden sisältöä ei tarvitse käsitellä yksittäisinä kappaleina. IMMS on tanskalaisen Lyngoen järjestelmä, ja sitä on kehitetty yhteistyössä Kööpenhaminan ja Århusin kirjastojen kanssa.

Jukka Englund Helsingin yliopiston kirjastosta lähestyi aihetta kahden case-esimerkin kautta. Iris.ai – järjestelmä toimii tutkimuksen tekoälyassistenttina. Sen avulla löytyvät mm. tutkimukseen liittyvät relevantit sisällöt nopeasti. Toisena esimerkkinä oli Teqmine, joka mm. analysoi tutkijalle, onko samankaltaisesta aiheesta julkaistu aikaisemmin tutkimusta, tai löytyykö siihen liittyviä patentteja. Teqminen avulla voidaan myös nopeasti selvittää, onko tutkimukseen liittyvää kaupallista toimintaa olemassa, ja löytää vaikkapa siten potentiaalisia työpaikkoja.

Iltapäivän osuuden aloitti Ylen Jaakko Lempinen, joka käsitteli tekoälyä työkulttuurin näkökulmasta. Yle on panostanut tekoälyyn ja käyttäjälähtöiseen suunnitteluun jo pitkään. Teknologian soveltaminen toimintoihin on vaatinut rinnalleen työprosessien ja työkulttuurin muutosta. Teknologia on apuväline toteuttaa tavoitteita, mutta luovuus ja innovaatiot syntyvät edelleen hyvin toimivissa työyhteisöissä ja mahdollistavan esimiestyön tuloksena.

Päivän lopuksi kuulimme vielä kaksi esimerkkiä boteista. Vesa Hagström Maahanmuuttovirastosta kertoi Migrin Kamu-botista, joka on nopeuttanut asiakaspalveluun tuleviin kysymyksiin vastaamista. Kamun käyttöönoton jälkeen puheluiden määrä on vähentynyt puoleen. Maahanmuuttovirasto on lisäksi mukana kolmen chatbotin yhteispalvelussa, joka helpottaa erityisesti Suomessa yritystoimintaa suunnittelevia henkilöitä. Head.ain Harri Ketamo puolestaan demosi Satakirjastoissa käytössä olevaa suosittelijapalvelua, sekä Oodin suosittelijabottia.

Päivän esitykset tulevat kaikki Kirjastokaistalle katsottaviksi. Jokainen esitys valoitti eri näkökulmasta tekoälyn sovelluksia. Tiivis päivä antoi hyvän katsauksen siihen, mitä kaikkea tekoäly on, ja mitä sen avulla jo nyt tehdään. Kannattaa ehdottomasti katsella päivän kooste, jos sitä ei päässyt seuraaamaan paikan päälle, tai ei nähnyt live-lähetystä.

Reshape 2019

Reshape – konferenssin kaksi ensimmäistä päivää on takana (konferenssi jatkuu vielä MetLib 2019 -osuudella). Teemana oli tänä vuonna muuttuva työkulttuuri ja digitalisaation vaikutus työhön. Kahden päivän aikana kuultiin monia mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä esityksiä.

Maanantain Keynote Speaker -osuudesta vastasivat Siili Solutions’in Tomi Tuomainen ja Antti Liukkonen, jotka kertoivat yrityksen organisaatiomuutoksesta kohti itse-ohjautuvia tiimejä (self-management teams). Muutos autonomisempaan työkulttuuriin ei tapahtunut hetkessä ja matkalla on kohdattu myös luonnolisesti monia ongelmia.

Samalla teemalla jatkoi Ineke van der Kramer Rotterdamin yliopiston kirjastosta. Hän valoitti erityisesti niitä haasteita ja ongelmia, joita muutos on tuonut mukanaan niin työntekijöiden, kuin johdonkin näkökulmasta.

Alex Clifton esitys Englannin Chesterissä sijaitsevasta Storyhouse – kulttuuritalosta oli mukaansatempaava kokonaisuus. Storyhousen ideana on vastata ympäröivän yhteisön tarpeisiin ja voimaannuttaa monella tavoin alueen asukkaita. Storyhouse on kirjasto, elokuvateatteri, teatteri, harrastuspaikka ja paljon muuta. Alexin esitys kannattaa ehdottomasti katsoa, kun tallenne siitä tulee saataville Kirjastokaistalle. Kirjaston ja kulttuurin merkitys yhteisöä kokoavana ja elämää parantavana tekijänä tuli konkreettisesti esille Alexin kertomana.

Maanantain iltapäivällä kuulimme vielä Oodin työkultuurista, kun Laura Norris avasi Oodin toiminnan taustaa.

Tiistain keynote oli Linda Liukas, joka jälleen kerran sai tietotekniikan kuulostamaan yhtä helpolta kuin se näyttäytyy Rubyllekin. Lindan kyky inhimillistää tekniikkaa ja paloitella se pieniin ymmärrettäviin kokonaisuuksiin on aina yhtä vaikuttavaa kuultavaa. Lindankin esitys tulee Kirjastokaistalle, joten kannattaa katsoa se sieltä, jos nyt ei päässyt paikan päälle.

Olli Ohls ja Sanna Huttunen kertoivat sosiaalisista roboteista. Oodissa on testattu opastavaa robottia, jonka prototyypistä kuultiin osana esitystä.

Ohjelma jatkui Pecha Kucha osuudella. Aiheina olivat utopia digitaalisesta kirjastosta (Malmön kaupunginkirjasto), tutkimus suomalaisesta kirjastoammattilaisesta (Suomen Kirjastoseura), älykäs kellutussysteemi (Helsingin kaupunginkirjasto), Oslon uusi omatoimikirjasto (Oslon kaupunginkirjasto) ja lisätty todellisuus lastenkirjastotyössä (Herlevin kirjasto).

Kaikki päivän esitykset tulevat siis Kirjastokaistalle tallenteina, joista kannattaa poimia ainakin itseä kiinnostavat osuudet.

EU:n tekijänoikeusdirektiivi hyväksytty EU:n parlamentissa

Uusi tekijänoikeusdirektiivi on jo pitkään ollut parlamentin käsittelyssä ja tällä viikolla parlamentti teki asiasta hyväksyvän päätöksen. Direktiivin tarkoituksena on turvata oikeudenhaltijoiden oikeuksia verkkoympäristössä, sekä yhtenäistää EU:n tekijänoikeuslainsäädäntöä. Direktiivi koskettaa erityisesti suuria alustapalveluita, kuten Googlea tai Facebookia, jotka joutuvat jatkossa varmistamaan, ettei niiden alustoilla jaeta materiaalia, johon niillä ei ole oikeuksia.

Direktiivi on ollut poikkeuksellisen kiistanalainen. Oikeudenhaltijat ovat puolustaneet direktiiviä, kun taas suuret alustapalvelut ovat vastustaneet sitä. Direktiivi on herättänyt myös laajaa kansalaistoimintaa, kun huolena on ollut erityisesti ilmaisunvapauden rajoittaminen. Eräänä uhkakuvana on nähty myös se, että verkossa jaettava luotettava materiaali siirtyy sosiaalisen median palveluista muualle, esimerkiksi sähköposteihin.

Kyseessä on joka tapauksessa vaikutuksiltaan merkittävä direktiivi, jonka etenemisestä käytäntöön on syytä olla perillä. Seuraava askel direktiivin suhteen on äänestys Euroopan unionin neuvostossa. Tämän jälkeen ovat vuorossa muutokset kansallisiin lainsäädäntöihin, ja voimaan direktiivi astuisi 2021.

Lisää tietoa direktiivistä ja sen vaikutuksista löytyy mm. Ylen ja Teoston verkkosivuilta.

Erityisryhmien kirjastopalvelut – koulutuskokonaisuus

Eilen Vaasassa käynnistyi ensimmäinen koulutustilaisuus aiheesta Erityisryhmien kirjastopalvelut. Koulutuskokonaisuus on suunniteltu niin, että sitä on mahdollista tilata kaikille AKE-alueille. Koulutuksen sisältö keskittyy neuropsykiatriin sairauksiin. Näkökulma erityisryhmiin on siis hieman toinen, mitä yleensä olemme tottuneet ajattelemaan erityisryhmien kirjastopalveluiden pitävän sisällään.

Suunnittelija Tarja Tikkanen Mielenterveyden keskusliitosta kertoi yleisimmistä psykiatrisista sairauksista, ja siitä miten ne saattavat ilmetä esimerkiksi erilaisissa asiakaspalvelutilanteissa. Pohdimme ryhmätöiden ja keskustelujen pohjalta, millaisia tilanteita itse kullekin on tullut asiakastyössä vastaan, sekä keinoja vaikeiden tilanteiden selvittämiseen.

Neuropsykiatrinen valmentaja Minna Joensuu valaisi puolestaan ADHD ja ADD -häiriöiden taustoja ja oirekuvia. Vinkkejä saatiin erityisesti näitä tarkkaavaisuushäiriöitä omaavien lasten ja nuorten kanssa työskentelemiseen. Usein suhteellisen pienilläkin keinoilla voidaan esimerkiksi ryhmätilanteissa saada lapsen tai nuoren mielenkiinto säilymään ja parantaa keskittymistä.

Päivän viimeisenä aiheena kuultiin autismin kirjosta, josta meille kertoi neuropsykiatrinen valmentaja Suvi Lehto. Autisimin kirjoon kuuluvat esimerkiksi Aspergerin syndrooma. Usein autismin kirjoon kuuluvat sairaudet eivät näy ulospäin, ja tästä syystä erilaisissa vuorvaikutustilanteissa voidaan viestejä ja käyttäytymistä tulkita väärin.

Päivä antoi kokonaisuudessaan eväitä kaikille, jotka työssään ovat vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa. Monilta hankalilta tilanteilta voidaan välttyä, tai ne voidaan ainakin ratkaista sujuvammin, kun ymmärretään eri asiakasryhmien käyttäytymistä paremmin. Koulutustilaisuudessa todettiinkin, että tällainen koulutus olisi erityisesti tarpeen uusille työntekijöille, joille erilaiset asiakaspalvelukokemukset ovat vielä uusia.

Kehittämistehtävää hoitavien kirjastojen kokous Oodissa 20.2.

Tämän vuoden ensimmäinen kokous kokoonpanolla OKM/AKE/AVI/VAKE pidettiin Oodissa 20.2 Kokouksessa käsiteltiin mm. tämän vuoden valtionavustuspäätöksiä, AKE-koordinaattoreiden täydennyskoulutusta, digitukea, sekä e-aineistoja.

Valtionvarainvaliokunta on myöntänyt kirjastoille lisämäärärahan digitaalisen syrjäytymisen ehkäisyyn. Määrärahalla vahvistetaan yleisten kirjastojen henkilökunnan osaamista ja vahvistetaan Auta-hankkeen toimintamallia. Olennaista on vahvistaa erityisesti heikoimmin resurssoitujen kirjastojen osaamista.

Lasten ja nuorten lukemista edistävä erityistehtävä perustuu Lukutaito-foorumin suuntaviivoihin. Päätös erityistehtävän saavasta kirjastosta tehdään maaliskuun loppuun mennessä.

Opetushallituksen lukuliike-koordinaattori Pia Lumme kertoi kokouksessa myös suunnitelmistaan lasten ja nuorten lukemisen edistämiseksi.

Aluehallintovirastojen kuulumisissa kuultiin asiaa mm. kansainvälisten matka-avustusten hakemisesta, hankerekisterin kuulumisia, sekä AVI:jen tulevista koulutuksista, mm. Tiedolla johtaminen – koulutuskokonaisuudesta.

Kokouksessa olivat esillä myös kuvailun uudistusprosessi, sekä e-aineistot. Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa ovat muodostaneet yhteisen e-kokoelman alueelleen. Valtakunnallisesti puolestaan suunnitellaan yhteisen e-kokoelman pilotointia, johon Yleisten kirjastojen konsortio on hakenut avustusta Kulttuurirahastolta. Konsortion puheenvuorossa kuultiin myös yleisten kirjastojen e-aineistoalustan kilpailutuksen tuloksista ja ratkaisuista.

Kokouksen muistio löytyy Kirjastot.fin sivustolta. Muistioon on kirjattu tarkemmin kokouksessa käsitellyt asiat. Seuraavan kerran tällä kokoonpanolla kokoonnutaan 3.9.

Koulutusyhteistyötä tammikuussa

Koulutusyhteistyökokouksen parissa kokoonnuttiin siis taas tammikuussa, ja tällä kertaa talvisessa Turussa. Lumisateesta ja myöhästelevistä junista huolimatta paikalla olivat kaikkien AKE-alueiden koulutusvastaavat, osa etäyhteydellä.

Lumisateinen Turku aamulla
Tältä näytti lumisateisessa Turussa

Kokouksen aluksi kuulimme Aluehallintoviraston ajankohtaisia kuulumisia. Koulutusta on tulossa alkuvuonna mm. lainsäädännöstä ja tiedolla johtamisesta. Kifin koulutuskalenterista voi tarkistaa ajankohdat ja ilmoittautumislinkit. AVI:lle voi myös ehdottaa koulutusaiheita, joten jos on mielessä koulutustoiveita, kannattaa olla yhteydessä AVI:hin päin.

Pohdimme seuraavaksi yhteisten valtakunnallisten koulutusten järjestämistä. Idea on hyvä, mutta käytännössä on usein haastavaa löytää kouluttajia, jotka olisivat valmiita kiertämään koko Suomen alueella. Ensimmäinen tällainen koulutuskokonaisuus on nyt suunniteltu ja AKE-alueet voivat tilata sitä halutessaan alueilleen.

Ryhmätöissä pohdimme mm. alueellisten osaamisverkostojen ja työryhmien roolia ja tehtäviä, yhteisen työalustan tehokkaampaa käyttöä, osaamiskartoitusten yhteismitallisuutta, tavoitteiden mittaamista ja verkostoimaisen työtavan omaksumista. Lopuksi vielä kävimme lävitse digitukeen liittyviä asioita.

Työryhmän toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin. Yhteisellä pohtimisella ja käytäntöjen jakamisella saamme kaikki vertaistukea ja uusia ideoita. Seuraavan kerran kokooonumme 14.5 Seinäjoella. Koulutustyöryhmän verkkosivuilta voi lukea koko muistion.

Vake-toiminnan ajankohtaista 2019

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2019 kaikille!

Valtakunnallisen kehittämistehtävän puitteissa järjestettävät kokoukset starttaavat tammikuussa koulutusyhteyshenkilöiden kokoontumisella Turussa. Kokouspäivä on 29.1 ja paikkana on Turun pääkirjaston Studio. Koulutustyöryhmän kokoonpano ja edellisen kokouksen muistio löytyvät työryhmän verkkosivuilta.

Helmikuussa on vuorossa vuoden ensimmäinen yhteinen kokous kokoonpanolla OKM/AVI/AKE/VAKE. Kokouspaikkana on Oodi ja päivämäärä 20.2. Asialistalle on jo tullutkin monia hyviä ideoita, kiitos niistä!

Vake on myös mukana Educa-messuilla, jotka järjestetään 25.- 26.1. Helsingin messukeskuksessa. Educa-messujen ohjelma ja näytteilleasettajat löytyvät messujen verkkosivuilta.

Ensi viikolla aloitamme työstämään yhteistyössä Kansalliskirjaston kanssa ns. kehittämispäivää, josta tiedotamme tarkemmin aiheen, ajankohdan ja paikan varmistuessa.

Kehittämispäivän teemaakin hieman sivuten, muutama sana tänään julkaistusta mielenkiintoisesta Sitran raportista, Heikot signaalit tulevaisuuden avartajina. Sitrahan on julkaissut jo useamman kerran listauksia ns. megatrendeistä. Heikot signaalit täydentävät Sitran visiotyötä ja haastavat ajattelemaan tulevaisuutta hieman eri tavalla. Julkaisu toimii myös työkirjana jokaiselle, joka haluaa oppia tunnistamaan näitä signaaleja esimerkiksi omassa ympäristössään. Julkaisusta löytyy myös selityksiä monille käsitteille, joita tulevaisuuskeskustelut usein vilisevät. Mikäli vaikkapa termit lohkoketju ja tranhumanisti ovat vieraita, kannatta lukaista Sitran julkaisu.

 

Tutustumiskäynnillä Varastokirjastossa

Kuopiossa sijaitsevan Varastokirjaston tehtävänä on vastaanottaa ja säilyttää suomalaisista kirjastoista siirrettävää aineistoa. Maailmanlaajuisesti Varastokirjasto on ollut toiminnassaan edelläkävijä, sillä se on maailman ensimmäinen varastokirjasto, jonka toiminta kattaa sekä tieteelliset, että yleiset kirjastot. Varastokirjaston kokoelmissa on lainattavaa aineistoa lähes 100 hyllykilometriä. Aineistoa löytyy yli sadalla kielellä, englanninkielistä aineistoa on eniten.

Suuri aineistomäärä on järjestetty hyllyihin numerus currens periaatteen mukaan, eli saapumisjärjestyksessä. Hyllytys saapumisjärjestyksen mukaan maksimoi tilan tehokkaan käytön. Varastokirjaston aineisto on kaikkien kirjastojen asiakkaiden käytössä. Tieteellisillä kirjastoilla on käytössä ns. yhteislainaus, eli Universal Borrowing, jolloin kirjastojen asiakkaat voivat tilata kirjalainoja suoraan Varastokirjastosta. Esimerkkinä vaikkapa Itä-Suomen yliopiston Finna-asiakasliittymä, jossa asiakas voi kohdistaa haun myös Varastokirjaston kokoelmaan.

Hyllyjärjestystä numerus currens – periaatteella järjestettynä. Kuvassa oikealla Matti Sarmela Helsingin kaupunginkirjastosta, Johanna Vesterinen ja Sirpa Janhonen Varastokirjastosta.

Varastokirjaston kokoelman näkymistä osana yleisten kirjastojen asiakasliittymiä pitäisi pohtia. Vaikka yhteislainausta ei toteuttaisikaan samalla mallilla kuin tieteellisissä kirjastoissa, jo kokoelman näkyminen yleisten kirjastojen asiakkaille laajentaisi saatavilla olevan kokoelman käsitettä huomattavasti. Erityisen merkittävän lisän tämä toisi pienten kirjastojen asiakkaille. Varastokirjastohan toimittaa aineiston maksutta tilaavaan kirjastoon. (Tilaava kirjasto sen sijaan perii usein kaukopalvelumaksun.) Lisäksi toimitusaika on lyhyt. Fyysisen aineiston saa noin vuorokaudessa, ja artikkelin saman päivän aikana. Saimme tutustumiskäyntimme aikana nähdä artikkelipyynnön toimituksen, joka oli tilaajalla muutaman minuutin sisällä.

Varastokirjasto on aloittanut pienessä määrin myös musiikkiaineiston varastoinnin. Esimerkiksi Vaski- ja Piki- kirjastot ovat lähettäneet musiikkiaineistoa Varastokirjastoon. Kyseisten kirjastojen kirjastojärjestelmiin on rakennettu ratkaisu, joka mahdollistaa myös siirrettävien aineistojen tietueiden siirron Varastokirjaston Vaari-Finnaan. Musiikin varastoinnista voi lukea lisää Musiikin varastointiselvityksestä.

Varastokirjasto vastaanottaa myös tutkijoita. Varsinaisia tutkijanhuoneita ei ole, mutta mahdollisuutta tutkimuksen tekoon kirjaston tiloissa voi kysellä Varastokirjastosta, http://www.varastokirjasto.fi/fi/ .