Mentorointikokemuksia

Lapin aluehallintovirasto käynnisti viime vuonna mentorointihankkeen, jossa lähdettiin kokeilemaan osaamisen kehittämistä hieman erilaisin menetelmin, kuin mitä perinteisesti on alallamme käytössä. Osaamisen kehittämiseen haluttiin löytää vaikuttavampia ja räätälöidympiä malleja. Lapin alueelta ilmoittautui mukaan kaksi mentoroitavaa, Mari ja Mikko, ja Saara ja minä lupauduimme mentoreiksi. Mentorointiparien vetäjäksi lähti Antti, Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.

Mentorointi käynnistettiin yhteisellä tapaamisella syyskuun alussa Helsingissä. Kaikkiaan yhteisiä tapaamiskertoja oli prosessin aikana kolme. Lisäksi pidimme yhteyttä Skypen välityksellä. Mentori ja aktori tapasivat näiden yhteisten tapaamisten lisäksi sekä kasvokkain, että Skypen välityksellä tietyin sovituin väliajoin. Mentorointiprosessi kesti kaikkiaan yhdeksän kuukautta.

Mentorointiprosessin alussa ajatuskuplia puhaltamassa…

Mentorointiprosessin aluksi kirjattiin yhdessä sovitut tavoitteet ja tavat, joilla seurataan prosessin etenemistä. Sekä aktoreille, että mentoreille selvennettiin myös omaa roolia, ja annettiin tukimateriaalia alkavaan tehtävään. Aikataulutimme myös heti aluksi prosessin vaiheet ja tapaamisten ajankohdat.

Yhdeksän kuukauden aikana ehtii tapahtua kuitenkin monenlaista. Marin ja minun tavoite esimerkiksi laajeni prosessin aikana alkuperäisestä suunnitelmasta suurempaan kokonaisuuteen. Mentoroinnin kannalta haasteellisinta oli aikapula. Molemmilla oli omassa työssään kiirettä, ja lisäksi molempien työtehtävät myös muuttuivat prosessin aikana, millä luonnollisesti oli myös vaikutusta mentorointiin.

Kun Satu keväällä 2017 kysyi halukkuuttani lähteä mukaan mentoriksi, pohdin asiaa pitkään. Sitoutuminen lähes vuoden kestävään kokeiluun mietitytti. Näin jälkikäteen voin sanoa, että mukaan lähteminen kannatti. Kävimme lukuisia mielenkiintoisia keskusteluja yhteisissä tapaamisissa, joissa pohdimme niin mentorointiin, kuin myös laajemmin työhön liittyviä teemoja. Marin kanssa kävimme niin ikään monia keskusteluja mentorointiaiheemme lisäksi myös muista kirjastoalaan liittyvistä ajankohtaisista asioista. Mentorille prosessi antoi pohdinnan aihetta omien toimintatapojensa suhteen. Vaikeaa oli esimerkiksi välillä pitäytyä mentorin roolissa. Mentorinhan ei ole tarkoitus tarjota omia ratkaisumallejaan mentoroitavalle, vaan tukea hänen omaa toimintaansa ratkaisujen löytämiseksi.

Mentorointi on hyvä tapa jakaa osaamista ja sen toivoisi lisääntyvän alallamme. Pitkien mentorointiohjelmien tilalle voisi kokeilla myös lyhytkestoisempia malleja. Tavoitteesta riippuen myös muutaman kuukauden mentorointikokeilut voisivat olla riittäviä, ja madaltaa kynnystä lähteä mukaan. Perinteisiin koulutuspäiviin verrattuna mentoroinnilla saavutetaan syvempää oppimista, ja koko prosessi on luonnollisesti huomattavasti vuorovaikutteisempi. Mentoroinnilla kasvatetaan myös verkostoja, joilla on iso merkitys koko alan osaamisen ja kehittymisen kannalta.

Satu Ihanamäen juttu mentoroinnista löytyy Kirjastolehden blogista:

http://suomenkirjastoseura.fi/artikkelit/osaamisen-kehittamista-mentoroinnin-keinoin/