Osaamisen ja palvelujen kehittämistä Espoossa

Kävimme eilen Päivin kanssa tapaamassa Oili Sivulaa Ison Omenan palvelutorilla. Moni on varmaan jo käynytkin tutustumassa palvelutorin toimintaan. Lyhykäisesti kyseessä on siis palvelukonsepti, jossa julkisia palveluita on keskitetty yhteen toimipisteeseen asioinnin helpottamiseksi. Palvelutorilta löytyy kirjastopalvelujen lisäksi esimerkiksi neuvola, nuorisopalvelut, Kela ja terveysasema. Kirjaston palveluvalikoima on myös monipuolinen. Palvelutorilta löytyy mm. Stage, pajatoimintaa ompelukoneista puutyöverstaaseen, musiikkistudio ja soittohuone, mutta näiden lisäksi tarjolla on myös esimerkiksi hiljaista tilaa.

Espoon kirjasto on ollut monessa toiminnassa edelläkävijä. Halusimmekin kuulla, miten ideat ja palvelut heillä syntyvät, ja miten henkilöstön osaamista kehitetään tällaisessa, ei ehkä niin perinteisessä kirjastoympäristössä. Mielikuvissa Espoon kirjastoon liittyy myös kiinteästi kaksi palvelukokonaisuutta; monikulttuurisuustyö ja nuorten kirjastopalvelut. Näistä kuulimme myös lisää käyntimme yhteydessä.

Sunniva Drake valotti meille Espoon kirjaston monikulttuurisuustyötä, jota on tehty, ja tehdään monella eri tavalla. Palveluihin kuuluvat mm. kielikahvilat, cv-klinikat, asiointipalvelut, suorarekrytointitilaisuudet ja jopa suurlähetystövierailut. Monikulttuurisuus näkyy myös kirjaston rekrytoinneissa.

Nuorten kirjastopalveluja Espoossa aloitettiin kehittämään aktiivisesti kauppakeskuskirjastojen tulon myötä. Nuorten tulo kirjastoihin tarkoitti alussa ääntä ja häiriöitäkin. Tilannetta lähdettiin ratkomaan tarjoamalla nuorille kohdennettuja palveluja. Tällä hetkellä yhteistyötä tehdään esimerkiksi nuorisotoimen kanssa. Uudeksi kohderyhmäksi on havaittu nuoret, jotka eivät enää kuuluu lasten kirjastopalvelujen piiriin, mutta ovat kuitenkin liian nuoria varsinaisiin nuorille suunnattuihin kirjastopalveluihin, eli puhutaan ns. väliryhmästä.

Miten Espoossa sitten toteutetaan sitä alussa mainittua osaamisen kehittämistä? Ensinnäkin kirjastossa pyritään huomioimaan ja ottamaan käyttöön henkilökunnan vahvuudet. Kokeilla saa, ja saa myös erehtyä ja epäonnistuakin. Palveluja ja toimintaa kehittää koko henkilökunta. Palvelujen tarve lähtee asiakkaista ja yhteiskunnassa tapahtuvista muutoksista, joihin reagoidaan tarvittaessa nopeastikin. Se mikä pysyy, ja mikä on pohjana kaikelle työlle, ovat kirjaston arvot: sivistys, rohkeus ja yhteiskuntavastuu.

Espoossa on käytössä työkierto. Tavoitteena on, että koko henkilökunta kiertää, mutta varsinkin esimiesten työkiertoa on toteutettu aktiivisesti. Pedagogisia taitoja pidetään tärkeinä, ne ovat osana jokaisen työnkuvaa. Kirjastossa kannustetaan oppimaan, mutta myös kaupunkitasolla oppimista tuetaan esimerkiksi stipendikukkarolla, joka tarkoittaa sitä, että henkilöstön on mahdollista saada rahallista tukea omalla ajalla tapahtuvaan työtä tukevaan kouluttautumiseen.

Espoon kirjaston mutkaton tapa toimia ja omaksua uutta tekee vaikutuksen. Useinhan tässä arjen ja byrokratian keskellä käy niin, että hyvä idea hukkuu jonnekin matkan varrelle. Tie ideasta toteutukseen on aivan liian usein turhan pitkä. Suunnitteluakin toki tarvitaan, mutta suunnitteluvaihe usein venyy. Ja sitten lopulta siinä vaiheessa, kun ja jos päästään toteutukseen asti, on matkaväsymys jo iskenyt, ainakin osalle meistä…