Koulutusyhteistyötä tammikuussa

Koulutusyhteistyökokouksen parissa kokoonnuttiin siis taas tammikuussa, ja tällä kertaa talvisessa Turussa. Lumisateesta ja myöhästelevistä junista huolimatta paikalla olivat kaikkien AKE-alueiden koulutusvastaavat, osa etäyhteydellä.

Lumisateinen Turku aamulla
Tältä näytti lumisateisessa Turussa

Kokouksen aluksi kuulimme Aluehallintoviraston ajankohtaisia kuulumisia. Koulutusta on tulossa alkuvuonna mm. lainsäädännöstä ja tiedolla johtamisesta. Kifin koulutuskalenterista voi tarkistaa ajankohdat ja ilmoittautumislinkit. AVI:lle voi myös ehdottaa koulutusaiheita, joten jos on mielessä koulutustoiveita, kannattaa olla yhteydessä AVI:hin päin.

Pohdimme seuraavaksi yhteisten valtakunnallisten koulutusten järjestämistä. Idea on hyvä, mutta käytännössä on usein haastavaa löytää kouluttajia, jotka olisivat valmiita kiertämään koko Suomen alueella. Ensimmäinen tällainen koulutuskokonaisuus on nyt suunniteltu ja AKE-alueet voivat tilata sitä halutessaan alueilleen.

Ryhmätöissä pohdimme mm. alueellisten osaamisverkostojen ja työryhmien roolia ja tehtäviä, yhteisen työalustan tehokkaampaa käyttöä, osaamiskartoitusten yhteismitallisuutta, tavoitteiden mittaamista ja verkostoimaisen työtavan omaksumista. Lopuksi vielä kävimme lävitse digitukeen liittyviä asioita.

Työryhmän toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin. Yhteisellä pohtimisella ja käytäntöjen jakamisella saamme kaikki vertaistukea ja uusia ideoita. Seuraavan kerran kokooonumme 14.5 Seinäjoella. Koulutustyöryhmän verkkosivuilta voi lukea koko muistion.

Valtakunnallista koulutusyhteistyötä

Kokoonnuimme viime viikon torstaina Pasilan kirjastossa koulutusteeman ympärille. Kokoukseen osallistuivat AKE-kirjastoissa koulutuksia järjestävät henkilöt, AVI:n edustajat ja me valtakunnallista tehtävää hoitavat. Kuulimme aluksi AVI:n ajatuksia ja suunnitelmia vuoden 2019 koulutuksiin liittyen. Mielenkiintoisia ja tärkeitä teemoja on tarjolla taas ensi vuodeksikin. Jo perinteisten laki- ja hankepäivien lisäksi kannattaa huomioida esimerkiksi Tiedolla johtamisen – kokonaisuus, josta saa työkaluja vaikkapa toiminnan suunnittelun avuksi.

Lähdimme ryhmäkeskusteluin avaamaan päivän teemaa, eli osaamisen kehittämistä. Keskustelujen kautta syntyi monia hyviä ideoita, joita on tarkoitus yhdessä lähteä toteuttamaan ensi vuonna. Pyrkimyksenä on esimerkiksi suunnitella koulutuksia yhdessä, jakaa koulutusten järjestämiseen liittyvää tietoa, yhtenäistää koulutuspalautelomakkeet ja kerätä koulutustallenteet yhteiseen pankkiin. Monia muitakin hyviä ideoita syntyi. Niistä ja muusta päivän annista voi lukea tarkemmin kokousmuistiosta.

Ryhmän tehtävä on haastava. Osaamisen kehittäminen on jo teemana laaja ja tehtävää ei helpota se, että toimintakenttänä on kymmenen erilaista aluetta (yhdeksän + pääkaupunkiseutu). Haasteista huolimatta yhteistyö lähti vauhdikkaasti liikkeelle. Koulutustyöryhmän jäsenien asiantuntemus ja innokkuus jakaa osaamista ja tietoa kaikkien käyttöön tulee varmasti tuottamaan tuloksia.

Ja vielä vinkki kaikille oman ammattitaidon kehittämisestä kiinnostuneille, sekä jatkoksi edelliseen postaukseen. Kirjastoseuralla on parasta aikaa meneillään haku mentorointiohjelmaan. 

Mentorointikokemuksia

Lapin aluehallintovirasto käynnisti viime vuonna mentorointihankkeen, jossa lähdettiin kokeilemaan osaamisen kehittämistä hieman erilaisin menetelmin, kuin mitä perinteisesti on alallamme käytössä. Osaamisen kehittämiseen haluttiin löytää vaikuttavampia ja räätälöidympiä malleja. Lapin alueelta ilmoittautui mukaan kaksi mentoroitavaa, Mari ja Mikko, ja Saara ja minä lupauduimme mentoreiksi. Mentorointiparien vetäjäksi lähti Antti, Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.

Mentorointi käynnistettiin yhteisellä tapaamisella syyskuun alussa Helsingissä. Kaikkiaan yhteisiä tapaamiskertoja oli prosessin aikana kolme. Lisäksi pidimme yhteyttä Skypen välityksellä. Mentori ja aktori tapasivat näiden yhteisten tapaamisten lisäksi sekä kasvokkain, että Skypen välityksellä tietyin sovituin väliajoin. Mentorointiprosessi kesti kaikkiaan yhdeksän kuukautta.

Mentorointiprosessin alussa ajatuskuplia puhaltamassa…

Mentorointiprosessin aluksi kirjattiin yhdessä sovitut tavoitteet ja tavat, joilla seurataan prosessin etenemistä. Sekä aktoreille, että mentoreille selvennettiin myös omaa roolia, ja annettiin tukimateriaalia alkavaan tehtävään. Aikataulutimme myös heti aluksi prosessin vaiheet ja tapaamisten ajankohdat.

Yhdeksän kuukauden aikana ehtii tapahtua kuitenkin monenlaista. Marin ja minun tavoite esimerkiksi laajeni prosessin aikana alkuperäisestä suunnitelmasta suurempaan kokonaisuuteen. Mentoroinnin kannalta haasteellisinta oli aikapula. Molemmilla oli omassa työssään kiirettä, ja lisäksi molempien työtehtävät myös muuttuivat prosessin aikana, millä luonnollisesti oli myös vaikutusta mentorointiin.

Kun Satu keväällä 2017 kysyi halukkuuttani lähteä mukaan mentoriksi, pohdin asiaa pitkään. Sitoutuminen lähes vuoden kestävään kokeiluun mietitytti. Näin jälkikäteen voin sanoa, että mukaan lähteminen kannatti. Kävimme lukuisia mielenkiintoisia keskusteluja yhteisissä tapaamisissa, joissa pohdimme niin mentorointiin, kuin myös laajemmin työhön liittyviä teemoja. Marin kanssa kävimme niin ikään monia keskusteluja mentorointiaiheemme lisäksi myös muista kirjastoalaan liittyvistä ajankohtaisista asioista. Mentorille prosessi antoi pohdinnan aihetta omien toimintatapojensa suhteen. Vaikeaa oli esimerkiksi välillä pitäytyä mentorin roolissa. Mentorinhan ei ole tarkoitus tarjota omia ratkaisumallejaan mentoroitavalle, vaan tukea hänen omaa toimintaansa ratkaisujen löytämiseksi.

Mentorointi on hyvä tapa jakaa osaamista ja sen toivoisi lisääntyvän alallamme. Pitkien mentorointiohjelmien tilalle voisi kokeilla myös lyhytkestoisempia malleja. Tavoitteesta riippuen myös muutaman kuukauden mentorointikokeilut voisivat olla riittäviä, ja madaltaa kynnystä lähteä mukaan. Perinteisiin koulutuspäiviin verrattuna mentoroinnilla saavutetaan syvempää oppimista, ja koko prosessi on luonnollisesti huomattavasti vuorovaikutteisempi. Mentoroinnilla kasvatetaan myös verkostoja, joilla on iso merkitys koko alan osaamisen ja kehittymisen kannalta.

Satu Ihanamäen juttu mentoroinnista löytyy Kirjastolehden blogista:

http://suomenkirjastoseura.fi/artikkelit/osaamisen-kehittamista-mentoroinnin-keinoin/

Osaamisen ja palvelujen kehittämistä Espoossa

Kävimme eilen Päivin kanssa tapaamassa Oili Sivulaa Ison Omenan palvelutorilla. Moni on varmaan jo käynytkin tutustumassa palvelutorin toimintaan. Lyhykäisesti kyseessä on siis palvelukonsepti, jossa julkisia palveluita on keskitetty yhteen toimipisteeseen asioinnin helpottamiseksi. Palvelutorilta löytyy kirjastopalvelujen lisäksi esimerkiksi neuvola, nuorisopalvelut, Kela ja terveysasema. Kirjaston palveluvalikoima on myös monipuolinen. Palvelutorilta löytyy mm. Stage, pajatoimintaa ompelukoneista puutyöverstaaseen, musiikkistudio ja soittohuone, mutta näiden lisäksi tarjolla on myös esimerkiksi hiljaista tilaa.

Espoon kirjasto on ollut monessa toiminnassa edelläkävijä. Halusimmekin kuulla, miten ideat ja palvelut heillä syntyvät, ja miten henkilöstön osaamista kehitetään tällaisessa, ei ehkä niin perinteisessä kirjastoympäristössä. Mielikuvissa Espoon kirjastoon liittyy myös kiinteästi kaksi palvelukokonaisuutta; monikulttuurisuustyö ja nuorten kirjastopalvelut. Näistä kuulimme myös lisää käyntimme yhteydessä.

Sunniva Drake valotti meille Espoon kirjaston monikulttuurisuustyötä, jota on tehty, ja tehdään monella eri tavalla. Palveluihin kuuluvat mm. kielikahvilat, cv-klinikat, asiointipalvelut, suorarekrytointitilaisuudet ja jopa suurlähetystövierailut. Monikulttuurisuus näkyy myös kirjaston rekrytoinneissa.

Nuorten kirjastopalveluja Espoossa aloitettiin kehittämään aktiivisesti kauppakeskuskirjastojen tulon myötä. Nuorten tulo kirjastoihin tarkoitti alussa ääntä ja häiriöitäkin. Tilannetta lähdettiin ratkomaan tarjoamalla nuorille kohdennettuja palveluja. Tällä hetkellä yhteistyötä tehdään esimerkiksi nuorisotoimen kanssa. Uudeksi kohderyhmäksi on havaittu nuoret, jotka eivät enää kuuluu lasten kirjastopalvelujen piiriin, mutta ovat kuitenkin liian nuoria varsinaisiin nuorille suunnattuihin kirjastopalveluihin, eli puhutaan ns. väliryhmästä.

Miten Espoossa sitten toteutetaan sitä alussa mainittua osaamisen kehittämistä? Ensinnäkin kirjastossa pyritään huomioimaan ja ottamaan käyttöön henkilökunnan vahvuudet. Kokeilla saa, ja saa myös erehtyä ja epäonnistuakin. Palveluja ja toimintaa kehittää koko henkilökunta. Palvelujen tarve lähtee asiakkaista ja yhteiskunnassa tapahtuvista muutoksista, joihin reagoidaan tarvittaessa nopeastikin. Se mikä pysyy, ja mikä on pohjana kaikelle työlle, ovat kirjaston arvot: sivistys, rohkeus ja yhteiskuntavastuu.

Espoossa on käytössä työkierto. Tavoitteena on, että koko henkilökunta kiertää, mutta varsinkin esimiesten työkiertoa on toteutettu aktiivisesti. Pedagogisia taitoja pidetään tärkeinä, ne ovat osana jokaisen työnkuvaa. Kirjastossa kannustetaan oppimaan, mutta myös kaupunkitasolla oppimista tuetaan esimerkiksi stipendikukkarolla, joka tarkoittaa sitä, että henkilöstön on mahdollista saada rahallista tukea omalla ajalla tapahtuvaan työtä tukevaan kouluttautumiseen.

Espoon kirjaston mutkaton tapa toimia ja omaksua uutta tekee vaikutuksen. Useinhan tässä arjen ja byrokratian keskellä käy niin, että hyvä idea hukkuu jonnekin matkan varrelle. Tie ideasta toteutukseen on aivan liian usein turhan pitkä. Suunnitteluakin toki tarvitaan, mutta suunnitteluvaihe usein venyy. Ja sitten lopulta siinä vaiheessa, kun ja jos päästään toteutukseen asti, on matkaväsymys jo iskenyt, ainakin osalle meistä…