IFLA WLIC 2019 Satellite Meeting – Robots in Libraries, Challenge or Opportunity?

IFLAN Robots in Libraries –satelliittikonferenssi järjestettiin Wildaun Teknillisessä yliopistossa juuri ennen Ateenan IFLA-konferenssia, eli 21. – 22.8. Wildau sijaitseen Berliinistä n. 50 kilometriä kaakkoon ja on vanhaa teollisuusaluetta, joka aikanaan kuului Itä-Saksaan. Nykyinen yliopistoalue on ollut veturitehdas, jonka vanhat ja hyvin säilyneet rakennukset ovat nyt siis yliopiston käytössä. Teknillinen yliopisto aloitti toimintansa Wildaussa 1991 ja opiskelijoita on tällä hetkellä yli 3600, joista 18 % tulee muualta kuin Saksasta. Koulutuksessa painotetaankin työelämälähtöisyyden lisäksi kansainvälisyyttä, ja opiskelijoita kannustetaan suorittamaan osa opinnoistaan ulkomailla. Aktiivinen yhteys elinkeinoelämään puolestaan takaa yliopistolle myös ulkopuolista rahoitusta.

Wildaun yliopiston aluetta konferenssitiloineen

Robots in Libraries – konferenssi nimensä mukaisesti keskittyi robotiikan ja automaation käyttöön kirjastoympäristössä. Esitysten aiheet vaihtelivat eettisistä kysymyksistä käytännön ratkaisuihin. Esiintyjät muodostivat laajan kirjon kirjastojen henkilöstöstä tutkijoihin, tekniikan alan opiskelijoihin ja yrityselämän edustajiin. Seuraavissa kappaleissa muutamia mielenkiintoisia poimintoja konferenssin annista.

Professori Ping Fu kertoi Wuhanin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jossa selvitettiin inventointirobotin tarkkuutta ja tehokkuutta kokoelman inventoinnissa. Tutkimustulos osoitti, että tutkimuksen kohteena ollut robotti nopeutti selkeästi inventointiprosessia. Koeotoksessa verrattiin henkilökunnan ja robotin käyttämää aikaa tietyn teoslistan teosten hakuun. Robotti selvisi tehtävästä 32 % nopeammin.

Juja Chakarova Max Plank Instituutin kirjastosta Luxemburgista pohti esityksessään sitä, miten robotiikkaa voitaisiin hyödyntää parhaiten kirjastoissa. Henkilökunnan työaikaa menee paljon sellaisten rutiinitehtävien hoitoon, joihin voisi löytyä apu tekniikasta. Monissa kirjastoissa esimerkiksi tehdään säännöllisesti kokoelmien inventointia, niin myös Max Plank Instituutin kirjastossa, jossa päätettiin ottaa käyttöön Tory-robotti tehtävää suorittamaan. Toryn on valmistanut saksalainen MetraLabs, joka valmistaa ja kehittää erilaisia teollisuusrobotteja. Tory selvisi 35 000 RFID-tunnisteella merkityn niteen inventoinnista tunnissa ja sen tarkkuus oli 99.11 %. Tory jatkaa työtään kirjastossa inventoimalla aineiston yön aikana, ja lähettämällä sen jälkeen aineiston paikannustiedot asiakasliittymään.

Yi Chin Liau Singaporen kansalliskirjastosta kertoi, että Singaporeen on valmistunut vuoden 2017 jälkeen kuusi uutta kirjastoa, joissa kaikissa on hyödynnetty robotiikka ja automaatiota. Monia raskaita ja paljon henkilöresursseja vaativa tehtäviä on pyritty helpottamaa robotiikan avulla. Itsepalvelu on käytössä laajalti ja esimerkiksi mobiililainaamista käytetään paljon. Hyllyrobotit, (self reading robots), skannaavat itsenäisesti kirjahyllyt kirjaston sulkeuduttua ja lähettävät ajantasaiset paikannustiedot aineistosta asiakasliittymään. Samalla henkilökunta saa myös listauksen, josta käy ilmi väärässä paikassa sijaitsevat aineistot. Käytössä on myös mobiileja palautusautomaatteja, jotka kuljettavat palautuneet teokset lajitteluautomaattiin, joka osaa erotella mm. suositut teokset siirrettäväksi niille varattuun hyllyyn.

Singaporen kirjastojen robotiikkasuunnitelmia

Gabriel Recatala Jaumen yliopistosta esitteli robotiikkalaboratorion kehittämää kirjastorobottia, joka paitsi paikansi teoksen kirjaston kokoelmasta, niin pystyi myös tarttumaan hyllyssä sijaitsevaan haluttuun teokseen. Siinä missä suurin osa esitellyistä roboteista käytti tunnistukseen RFID-teknologiaa, Jaumen yliopiston robotti käytti OCR-tunnistusta kirjan signumin mukaan.

Konferenssin viimeisen esityksen piti Philipp Müller Wildaun robotiikkalaboratoriosta. Laboratorio hankki vuonna 2016 humanoidirobotti Pepperin, josta on kehitetty apulainen yliopiston kirjastoon. Kirjasto on asiakkaille auki 24/7 ja Pepper on asiakkaiden apuna esimerkiksi silloin, kun henkilökuntaa ei ole paikalla. Pepper –robotit kommunikoivat ihmisten kanssa pääasiassa tabletin välityksellä. Wildaussa on sitä vastoin tarkoitus toteuttaa kommunikointi puhuen, jotta tabletista voitaisiin luopua. Uutta Wildaun kehitystyössä on se, että pohjana on open-source ohjelmisto, eikä kaupallinen tuote, kuten esimerkiksi Amazonin Alexa. Tällöin mm. robotin keräämä data jää kirjaston omaan käyttöön. Lisäksi Wildaussa kehitetään englanninkielen sijaan saksan kieleen perustuvaa puheentunnistusohjelmaa. Pepper oli tavattavissa myös konferenssin väliajalla ja sen ”sisko” Wilma oli paikalla kirjastossa.

Konferenssi antoi hyvän läpileikkauksen siihen, mitä robotiikkaa on jo kirjastoissa käytössä, sekä millaista kehitystyötä maailmalla tehdään. Yllättävää oli se, miten paljon esimerkiksi paikannukseen käytetään jo nyt erilaista robotiikkaa. Mielenkiintoista on seurata alan edelläkävijöiden kehitystyötä. Esimerkiksi Jaumen ja Wildaun yliopistojen kokeiluista kannattaa olla kuulolla. Tällä hetkellä eletään vielä varovaista kokeilun aikaa, mutta tilanne voi olla jo toinen muutaman vuoden kuluttua. Perusajatuksena kaikessa on työn helpottaminen ja henkilökunnan osaamisen käyttäminen niin, että se parhaiten palvelee asiakasta ja mahdollistaa henkilökunnalle mielekkäät työnkuvat. Tavoitteena ei ole robotiikka kirjastossa, vaan hyvin toimiva ja asiakkaan tarpeet täyttävä kirjasto.

Tekoäly tuli töihin!

Viime viikon torstaina Helsingin kaupungintalolla järjestettiin ensimmäinen yhteistyöseminaari kokoonpanolla Helsingin kaupunginkirjasto, Kansalliskirjasto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Aiheeksi olimme valinneet tekoälyn, jota lähdettiin avamaan eri näkökulmilla aiheeseen.

Tilaisuuden avauspuheevuoron piti Matti Sarmela. Matti johdatti päivän teemaan taustoittamalla tekoälyn käsitettä ja historiaa, sekä valoittamalla sitä, mitä tekoäly voisi merkitä kirjaston toiminnassa.

Ensimmäisen esityksen päivän aiheesta piti Antti Merilehto. Merilehdon esitys avasi osuvasti tekoälyn käsitettä. Mitä oikeastaan tarkoitetaan tekoälyllä, ja missä kaikessa sitä käytetään jo tänään? Mitä tarkoittavat tekoälyn käsitteet koneoppiminen ja syväoppiminen? Mitä voisimme saavuttaa yhteiskunnassa hyödyntämällä tekoälyä eri tehtävissä? Antti Merilehdon kirja Tekoäly – matkaopas johtajille, on myös oivallinen perusteos aiheesta ja lisää tietoa on tarjolla myös verkossa:
https://www.tekoalymatkaopas.fi/ .

Antin esityksen jälkeen kuulimme kolme case-kuvausta tekoälyn hyödyntämisestä kirjastotoiminnassa. Osma Suominen Kansalliskirjastosta esitteli kehittämäänsä Annif -työkalua, jolla voidaan tuottaa automaattista sisällönkuvailua ja luokitusta. Annif on käytössä jo esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa opinnäytetöiden sisällönkuvailussa. Finna Recommends -palvelu on myös saatavilla selainlaajennoksena Chromeen, jolloin minkä tahansa tekstin perusteella Annif etsii kirjasuosituksia Finnasta. Annifiin voi tutustua verkossa: http://annif.org/ .

Virva Nousiainen-Hiiri kertoi Helsingin kaupunginkirjaston älykkäästä kellutuksesta, joka käynnistyi toukokuussa. IMMS -järjestelmä mahdollistaa mm. aineiston sijoittelun kysyntää vastaavaksi kirjastojen eri toimipisteissä. Myös aineiston käsittely helpottuu, kun kuljetuslaatikoiden sisältöä ei tarvitse käsitellä yksittäisinä kappaleina. IMMS on tanskalaisen Lyngoen järjestelmä, ja sitä on kehitetty yhteistyössä Kööpenhaminan ja Århusin kirjastojen kanssa.

Jukka Englund Helsingin yliopiston kirjastosta lähestyi aihetta kahden case-esimerkin kautta. Iris.ai – järjestelmä toimii tutkimuksen tekoälyassistenttina. Sen avulla löytyvät mm. tutkimukseen liittyvät relevantit sisällöt nopeasti. Toisena esimerkkinä oli Teqmine, joka mm. analysoi tutkijalle, onko samankaltaisesta aiheesta julkaistu aikaisemmin tutkimusta, tai löytyykö siihen liittyviä patentteja. Teqminen avulla voidaan myös nopeasti selvittää, onko tutkimukseen liittyvää kaupallista toimintaa olemassa, ja löytää vaikkapa siten potentiaalisia työpaikkoja.

Iltapäivän osuuden aloitti Ylen Jaakko Lempinen, joka käsitteli tekoälyä työkulttuurin näkökulmasta. Yle on panostanut tekoälyyn ja käyttäjälähtöiseen suunnitteluun jo pitkään. Teknologian soveltaminen toimintoihin on vaatinut rinnalleen työprosessien ja työkulttuurin muutosta. Teknologia on apuväline toteuttaa tavoitteita, mutta luovuus ja innovaatiot syntyvät edelleen hyvin toimivissa työyhteisöissä ja mahdollistavan esimiestyön tuloksena.

Päivän lopuksi kuulimme vielä kaksi esimerkkiä boteista. Vesa Hagström Maahanmuuttovirastosta kertoi Migrin Kamu-botista, joka on nopeuttanut asiakaspalveluun tuleviin kysymyksiin vastaamista. Kamun käyttöönoton jälkeen puheluiden määrä on vähentynyt puoleen. Maahanmuuttovirasto on lisäksi mukana kolmen chatbotin yhteispalvelussa, joka helpottaa erityisesti Suomessa yritystoimintaa suunnittelevia henkilöitä. Head.ain Harri Ketamo puolestaan demosi Satakirjastoissa käytössä olevaa suosittelijapalvelua, sekä Oodin suosittelijabottia.

Päivän esitykset tulevat kaikki Kirjastokaistalle katsottaviksi. Jokainen esitys valoitti eri näkökulmasta tekoälyn sovelluksia. Tiivis päivä antoi hyvän katsauksen siihen, mitä kaikkea tekoäly on, ja mitä sen avulla jo nyt tehdään. Kannattaa ehdottomasti katsella päivän kooste, jos sitä ei päässyt seuraaamaan paikan päälle, tai ei nähnyt live-lähetystä.